Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 36 —
VEDESTÄ.
;si
ihtuc-lalija erin-omainen!
ihania
kuvia saattaa [-sesilmäim-ino-]
{+sesilmäim-
ino+} etoen
lumota, suuria voi so [-maailmassa toimittaa.
Kirkkaana-]
{+maailmas-
sa toimit-
taa.
Kirkkaa-
na+} kuin
kristalli
lirisee introssa vesi
kauniina [-kesäpäivänä-]
{+kesäpäivä-
nä+} läpi
kukkauu
r-mik koin.
Puron
pohjassa ki-.. maltelee
kauniita kiviä; loiset kiiltävät kullan
ja hopean karvaisina, loiset punaisen,
keltaisen tai viheriän värisinä hohtavat.
Waan otapa yksi noista kivistä käteesi,
näet niiden olevan tavallisia, harmaita
kiviä. Missä on nyt niiden kauneus?
Tuota kullan ja hopean hohtoa, tuota
vailiettelevaa inoni-värisvvttä ei enää
olekaan. Wesi sen
noille harmaille kiville
oli lainannut.
Pysähdy hetkeksi
sillalle, joka johtaa joen
yli. 1 liljaa! Katsopas
syvyyteen. Wiik
kalit la ja oloa siellä on.
Lukematon joukko
pieniä kaloja siellä
uiskentelee, toinen
toistaan joutuisammin.
Yhfäkkiii koko joukko
hyppii ylös vedestä.
..... On kuin hopeinen
hohde nopeasti olisi välälnlellyt ja taas
sammunut. Onko tuo veden asujauten
iloista leikkiä vai oliko se niiden
pelon-alaista pakoa? liauki, pienten
kalojen verivihollinen, ehkä niitä ajoi.
Tuska ja taistelu saattaa tunkeutua
tuonne veden hiljaiseen helmaankin.
Meren syvyyteen jos voisimme
tunkeutua niitä ihmeitähän siellä
näkisim-niekään! Korallimetsiä, loistavia
meren-ruusuja ja paljon muuta ihmeteltävää.
Kas, kuinka tuolla veden [linnalla
keveästi kiikkuu nipukka! Sen lehdelle
ou vesi pirskottanut kirkkaita helmiä,
ne kimaltelevat kuin kristallikoristeet
ainakin. Lienevät \YeUauion ja meren
neitojen koristeita.
Olothan joskus .seisonut järven
rannalla ja nähnyt, miten kauniisti
kaartavaksi vesi on muodostanut järven
pohjan? Kun uäit sen ja miten aallot
pitkältä matalaa rantaa kohti hiljaa
loiskivat, niin tekipä mielesi riisua kengät
jalastasi ja mennä kahlaamaan pitkin
rautaa. Löysit ehkä siellä
näkinkeukiä-kin, joita poimit leikkikaluiksi itsellesi
ja siskoillesi. Ja eipä siinä kyllä.
Monesti teki mielesi kalana loiskia noissa
viileissä aalloissa, kun kesäinen aurinko
helteisesti paahtoi. \Viileyttä ja
virkistystä tarjosi silloin, järven laineet.
\Vaan oletko joskus seisonut
kesäisenä iltana meren rannalla? Suurem-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
