Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 48 —
Susi (itsekseen).
Se varmaa on, että lapsen voitan,
Kun teeskennellä mä oikein koitan.
(Ääneen).
Sun mummoa luo onko pitkä tie?
Punahilkka.
Ei, ei ... ei sinne ees kivonheittoo lie
Vieressä tien on tupansa sorja,
Ja myös pähkinäpensasta knrjo.
Susi.
Hyv’on! ma polun kyllä löytäneu.
Punahilkka.
Vaan oikoiseen, niin sä löydät sen.
Vai mummon luokse pyrit sinäkin?
Susi.
Niin; lujasti ma luotan lääkkeihin
Ja niillä tahdon häntä auttaa.
Punahilkka.
Vai yrttein ja juurten kautta?
Se hyvä työ 011 mummollen,
Ja huivini saat punaisen.
Susi.
Siis riennän sinun tulos ilmoittoin,
Mut perässä sä joudu vain.
Punahilkka.
Niin, juokse armas; hetken viivyn täällä,
Ja poimin kukkasia tuolla mäellä.
(Menee sivulle, jossa kasvaa kukkasia.)
Susi (mennessänsä).
Tuo luulokas lapsi nyt tien inulle näyttää,
Tok’ mummo ja hän pian vatsani täyttää.
Metsästäjä (kulkee pitkin tietä). E11
huomaa Punahilkkaa missään; pelkäänpä,
että hän 011 eksynyt! Kun ei vaan susi
olisi tullut häntä vastaan. (Huutaa
puun-hakkaajille.) Hoi, oletteko nähneet pientä
tyttöä? Hänellä on punainen hilkka.
Täinen jmunhakkaaja. Näimme kuin
näimmekin . . . äsken hän poimi
kukkasia tuolla mäellä tien vieressä.
Metsästäjä. Mutta susi . . . ettekö te
ole sitä nähneet?
Puunhakkuuja. Kyllä, herra, se oli
täällä. Pikku tyttö kauvan puhutteli
sitä, ja sitten se juoksi tiehensä, se kai
huomasi meidät.
Metsästäjä. Ja te niin vähällä
päästitte sen? Miksette sitä lyöneet
kirveellänne? Jos se nyt tekee vahingon,
jos se nyt tuota herttaista lasta repii!
Pii unha kkaaja (suutuksissa). Se oi
koske meihin, eikä kukaan pyytänyt meitä
siihen. Kuinka tuo lapsi taisi olla niin
yksinkertainen ja ruveta keskustelemaan
tuon ilkeän suden kanssa.
Metsästäjä. Ettekö te häntä
varoittaneet? Minun tekisi mieli pyssylläni
opettaa teille parempia tapoja, te
sydämettömät. ihmiset . . . Mutta joutu un, joutuun,
minun täytyy kiirehtiä, jos mieli pelastaa
tuota lapsiparkaa. (Hän kiirehtii pois.
Esirippu lankee.)
Kolmas näytös.
Susi iso-äidin vuoteella. Sitten
Punahilkka. sen perästä Metsästäjä ja viimein
Äiti.
(Pieni tupa vanhanaikaisella tavalla
kalustettu. Suuri sänky uutimilla.
Vuoteella, jonka uutimet ovat puoleksi auki,
makaa Susi.)
Susi (kähisevällä äänellä).
Nyt mummon leikki lopuss’ on,
Hän sitkeä oi’ vaan;
Mut Punahilkka pelvoton
Jo tulee; paistin saan.
(Joku kolkuttaa ovella.)
Punahilkka (ulkona).
Päästäkää mummo! Hilkka se ou.
Ruokaa ja viiniä sulle nyt tuon.
Susi (teeskenteleväisellä äänellä).
Kun salpaa sysäisee,
Niin ovi aukenee.
Punahilkka (tullessansa ovesta sisään
kukkasvikko kädessä ja pieni kori
käsivarrella). Kaikki ovet lukitsematta. . . .
Eihän niin ole tapana mummon luona
. . . missä hän on? . . . Ajatelkaa, jos
joku vahinko on tapahtunut hänelle . . .
minä pelkään niin kovasti . . . mummo,
mummo!
Susi (yhä teeskentelevällä äänellä).
Sisään vaan, ma lupaa suon!
Punahilkka.
Ruokaa ja viiniä sulle tuon.
(Jatketaan.)
II ELSIN G1S8A,
Weilin Mliiimin osak.-yht. kirjap. ja kustantama, IS».’’.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
