- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
51

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 51 —

Tiilillä. Gordon oli pienen, uskollisen
sotilasjoukkonsa ja kaupungin asukasten
kanssa, jotka menivät vaikka kuolemaan
hänen tähtensä, niin yksinään, siihen
määrin koko maailman hylkäämä, että usein
kului kuukausia, joina ei kukaan Egyptissä
eikä Euroopassa tiennyt, eliköhän vai oliko
hän kuollut. Siellä hän oli kolmen tai
neljän Eurooppalaisen keralla, Mahdin
puoluelaisia kaupungin sisässä ja sen
ulkopuolella, ilman muita apukeinoja kuin ne,
joita hän itse taisi hankkia. Mutta
kaikkeen hän keksi keinoja: hän rakensi
linnoja ja laivoja, valmisti ruutia ja aseita,
kaivoi ruutikautoja, joilla räjähytti
vihollisia ilmaan, retkeili pitkin virtaa
hankkimassa elatusvaroja nälkää kärsivälle
kaupungille. Öisin hän ei enää nukkunut:
hän tarkasteli joka aamu kiikarillaan
Niilin sinistä juovaa pohjoisessa, nähdäkseen
savun englantilaisista laivoista, jotka
tulisivat hänen avukseen. Turhaan; ei savua,
ei apua; ainoastaan harmaat krokodiilit
näyttivät rannan savesta julmia
hampaitaan. Aina kuului kuitenkin Gordonin
lähettämä lyhyt sanoma, jota salavihkaa
kuljetettiin Mahdin leirin läpi
postimerkin kokoisille paperipalasille kirjoitettuna:
„Khartum. ali right." (Khartum, kaikki
hyvin).

Vihdoin Tammikuun 28:na päivänä 1885
näkyi Khartumin edustalla kaksi
englantilaista venettä, jotka lord Volseleyn
lähestyvät apujoukot olivat sinne lähettäneet.
Niitä tervehti hurja tuli kanuunoista ja
käsikivääreistä. Khartumissa virtaili veri;
vihollinen oli valloittanut sen. Muuan
kavaltaja oli Tammikuun 26:na päivänä
aamun koitteessa avannut erään portin
Mahdin väijyville joukoille; kaikki
Gordonin uskolliset seuraajat ynnä
onnettoman kaupungiu asukkaat, miehet, vaimot
.ja lapset oli surmattu ja saraa kohtalo oli
saavuttanut sankaria itseäkin. Ei vielä
varmuudella tiedetä, kuinka Gordon kuoli,
se vaan tiedetään, että hän kaatui
kuolemattomalla kunnialla. Tuskin voi toivoa,
että hiin, niinkuin monet luulevat, joutui
Mahdin vangiksi tahi taistellen raivasi
tiensä Abyssiniaan päiu.

Englanti antaisi nyt miljoonia kultaa
jos se siten voisi ostaa tekaisin edes
ai-noau niistä kuukausista, joita se ei
käyttänyt Gordonin pelastukseen. Gordön itse
ei pitänyt henkeään kallisarvoisena.
Valmis hän oli palvelemaan ihmiskuntaa niin
kauvan kuin Jumala katsoi sen
tarpeelliseksi valtakunnalleen maan päällä, mutta
hänen palveluksensa oli kovaa ja hän
toivoi vapautustaan. ICentiesi juuri hänen
kuolemansa on avannut laajan tien
kristinuskolle ja sivistykselle Afrikan
sydänmaihin.

Mikä on ihmisille kelpaava suuruus?
Itsensä-kieltämiuen jalon tarkoituksen
saavuttamiseksi. Mikä 011 Jumalalle kelpaava
suuruus? Kristuksen vanhurskaus, sillä
senkautta ihminen oppii taivuttamaan
tahtonsa Jumalan tahdon alaiseksi ja
antamaan Hänelle kunnian. Charles
Gordonissa olivat nämät. molemmat
suuruudet yhtyneet. Hänellä oli ollut onni
nauttia jumalisen äidin kasvatusta ja hän ei
peljännyt mitään vaaraa sentälulen, että hän
pelkäsi Jumalaa.

Nuorukainen, sinä, joka uneksit
sankarien maineesta, huomaa tämä! Ei löydy
mitään todellista rohkeutta eikä mitään
todellista kunniaa ilman todellista
jumalanpelkoa. Ole siinä Charles Gordonin
kaltainen, niin olet tuleva hänen vertaisekseen,
joll’et maineessa, niin kuitenkin sisällisessä
ja inhimillisessä suuruudessa!

(Nya Trollsländan.)

Lupapäivä.

Maisteri aikoi lähteä kaupunkiin
asioille ja se oli yhtä paljo kuin lupapäivä
pojille. Olipa juuri Helmikuun
alkupuolella ja onneksi sattui sinä päivänä
olemaan oivallinen hiihtämis-keli. Bruno,
Kustaa ja Yrjö olivat päivää ennen
antaneet tervata suksensa, olivat
katsoneet, että hihnat olivat tarpeeksi
lujat ja sauvat eheät, ja sitte edeltä
puolisen lähdettiin matkalle. Heillä oli
peu-rannahkaiset pieksut jalassa, puukko vyöl-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0055.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free