Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 52 —
lä, uahkakintaat ja taskussa muutamia
Voileipiä sekä vältä selilankaa.
Hauskalta tuutui. Taivas oli pilvessä,
mutta olihan se hyväkin, sillä silloin lumi
ei niin häikäisevästi kimaltanut, ilma oli
tyven eikä liian kylmä. Ensimmäinen
mäki järvelle päin oli vaikea kyllä, sillä
juuri töyrään alapuolella oli „poukkuri",
vaan pojat olivat siihen kyllä jo
tottuneet. He vähäsen vaan taivuttivat
polviansa juuri tuossa pahimmassa paikassa
ja samassa silmänräpäyksessä olivat he jo
kankaita jäällä.
Matkan määränä oli yksinäinen torppa
metsässä; siellä oli mainioita mäkiä.
Bruno, vanhin veljistä, oli jonon johtaja
ja hän sai hyviä jälkiä tehdyksi
vaikeim-missakin paikoissa. Nuolen nopeudella
kiiti hän alas laaksoon ja sukkelana kuin
jänö hiipi hän viitakkojen ja pensastojen
läpi ja aukinaisilla paikoilla, kuten
jäSl-lä, nevoilla tai niityillä ei kukaan
veljeksistä voittanut, häntä nopeudessa.
Kuitenkin pidätti hän vauhtia, kun näki
toisten jäävän jälelle.
Kun pojat saapuivat torppaan, kaikui
raikas „hurraa-" huuto, sillä nyt nuo
verrattomat. mäet olivat heidän edessänsä,
hankipeittoiset, sileät ja valkeat kuin
sa-mettimatot, korkeat, vähitellen viettävät,
eikä puita ja pensaita laisinkaan esteenä.
Täällä he nyt huvittelivat parin tunnin
kuluessa torpparin poikien ja tyttöjen
seurassa, ja hyvää naurua kuului vähä
viiliä, kuu joku taitamattomasti päistikkaa
kaatui lumeen ja sitten nousi Valkosena
kuin jauhosäkki. Suuremmat pojat
laittoivat itselleen puukalikoista ja lumesta
mäen ali-rinteelle „poukkurin" ja
harjoittivat päästäkseen sen yli lankeamatta.
Monta kertaa kyllä kumoon kaaduttiin,
mutta lopullisesti kuitenkin muutamat
heistä oppivat tuon vaikean tempun.
Väsyneiltä ja lämpiminä menivät pojat
sitte torpan muijan luokse, söivät
voileipiänsä ja joivat kahvia. Kello oli kolme
iltapuolella, kun voimistuneina ja
reippaina lähtivät paluumatkalle.
„Nyt hiihdämme suoraa tietä kotiin,"
sanoi Bruno, v oikotietä Mattilan ahon
yli."
„Hyvä. Kunhan vaan osaisimme
mennä porraspuita, jotka johtavat yli
joen," sanoi Kustaa.
„Miksikäs ei, nehän ovat vastapäätä
latoa."
„Olen aika lailla väsynyt, kyllä on
hyvä taas päästä kotiin."
Hyvää kyytiä sitä laskettiin ja pian
olivat pojat joella. Portaiksi oli poikki
joen pantu kaksi puunrunkoa, jotka nyt
olivat äskeu sataneen lumen peitossa.
Bruno hiihti varovaisesti ja pääsi
onnellisesti yli joen. Kustaan jalka luiskahti
ja hän jäi seisomaan yksi jalka
molemmin puolin porrasta, vaan hivuten pitkin
porrasta pääsi hänkin onnellisesti veteen
uppoumatta. Vaan nyt hän oli murtanut
hangen, joka oli ollut porrasten peitteenä,
joten Yrjön piti kulkea pitkin noita
paljaita, liukkaita puita. Hän ojensi sukset
ja sauvat veljilleen ja käsillä ja jaloilla
ryömien pääsi hän yli joen, joka tässä
kohden oli jotenkin syvä, eikä hänen
juuri tehnyt mieli kahdeksan asteen
pakkasessa noin ylitT äkkiä lähteä
kylpemään.
^Kävipä se onnellisesti,’’’ sanoi Bruno,
„nyt vaan eteenpäin- hei!u
Tultiin sitten tiheään viidakkoon; sinne
tänne hiihdettiin, jotta löydettäisiin
avo-naisempia paikkoja; vaan miten olikaan,
niin oli Bruno eksynyt, eikä tiennyt enää
oikein, missä hän nyt oli. Lopullisesti
pääsivät he metsästit ja nyt oli näkö-ala
aukinaiseinpi.
„Hyväneu aika," huusi nyt Bruno,
^tuollahan on Kultakallion vuori; jos nyt
suunnittelemme matkamme aivan sitä
kohden, niin pääsemme heti kylä-tielle."
Niinpä tehtiinkin ja siten tulivat
pojat ensin aholle tai pellolle, mikä
tuo mäenrinne lie ollutkaan, ja koska sen
alapuolella oli lakea niitty, ohjasi nuori
johtaja reippaasti sinne alas. Ei voinut
aivan hyvin nähdä mäen loppua, vaan
Kustaa kuitenkin ihmetteli, ettei hän vielä
nähnyt veljeään niityllä.
„Kaiketikin on hän kompastuuut
johonkin pettävään mättääsen,’’ sanoi hän
nauraen. ..Tulehan vaan perässä! Jos lan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
