Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 54 —
Kustaa sai hyvänään pitää torppari
mummon hameen ja mekon. Näin
vaatetettuina nuoret herrat astuivat tupaan, missä
neljä pyöreätä lasten silmää ihmetellen
heitä katseli.
Ystävällinen emäntä asetti penkin
pöydän eteen, toimelias pikku Leena
ammensi padasta jauhovelliä suureen kivi
vatiin ja asetti sen ynnä kolme
puulusik-kaa pöydälle. Emäntä kehoitti poikia
syömään. Kun hän näki, miten Yrjön
silmät ikäänkuin jotakin otsien lensivät
pöydän yli, sanoi hän hymyillen: „niin
Yrjö haluaisi maitoa, mutta sitä meillä ei
ole ollut kolmeen kuukauteen. Kohta
taidamme toki saada, kunhan Pumpula
kantaa."
,,Ja sitte me saamme pitää vasikan,
jos se on lehmävasikka," kirkasi siihen
Kalle, tästä iloisesta toivosta unohtaen
ujoutensakin.
„En minä voi tätä syödä," sanoi Yrjö
ruotsiksi.
„Hvi häpee!" vastasi Bruno, rohkeasti
lusikalla ryhtyen vellivatiin. „01isihan
heidän kovin paha mieli, jos hylkäisimme,
mitä he hyväntahtoisesti meille tarjovat.
Täytyyhän heidän syödä tänlaista ruokaa
joka päivä monen kuukauden kuluessa,
emmekö me sitte voisi sitä kerran syödä.
Ele ovat niin hyväntahtoisia meitä
kohtaan."
Yrjö häpesi ja otti hänkin lusikan.
Miten olikaan, niin velli maistui
kump-pantiksiJle vallan oivalliselta, sen hyvän
oli tuottanut rasittava marssi, kylmä
kylpy ja lämmin sauna. Sitä paitsi he eivät
olleet syöneet kunnollista puolipäivästä
tänäpäivänä. Nyt tuli Mattikin saunasta
ja kun hän oli syönyt aika vadillisen
velliä, lähti hän valjastamaan hevosta.
Pojat käärittiin vällyihin ja vaippoihin
ja neljännestunnin kuluttua olivat he
kotona, sillä Matti ei säästänyt hevostaan
senlaisissa tilaisuuksissa kuin tämä oli.
Suuri oli kummastus kotona, kerrottiin,
kysyttiin. Kaikki lapset puhuivat
yhtäaikaa. Äiti antoi Matille lasin punssia
ja markan vaivoista ja sitten ft’atti lähti
kotia Aholan väen pyhävaattect käärynä
reessä.
Kyllä suksimiehet ainakin sen yön
tuudittamatta nukkuivat.
Yrjö ei unohtanut torpassa tarjottua
illallista ja kysyi salaa äidiltä, voisiko
hän luopua jostakin ruoka-aitastaan.
,.Kyllä kernaasti, jos tarve vaatii,"
vastasi äiti. „Mitä sinä tahtoisit?"
„Näet, äiti, siellä torpassa heillä ei
ollut ikinä mitään syötäväksi muuta kuin
vesivolliä ja kuivaa leipää ja minä
huomasin, että Leena idin tyystin raappi
pataa; mo olimme tietysti tehneet suuren
loman heidän vellivatiinsa. Emmekö saisi
antaa heille vähä lihaa ja maitoa?"
„Kyllä, poikani, sitä annan mielelläni."
Eräänä päivänä nähtiin samojen
suksiniiesten ohjaavau matkaansa Aholaan
suonia tietä Kidtakalliovnoreu ohi. Bruno
kantoi seljässään muutamia suolatuita
li-hapalasia pussissa. Kustaalla oli
maito-leili ja Yrjön lakkarit olivat täynnä ni
s n kyrsiä lapsille. Sillä kertaa onnistui
matka hyvin ja Aholan väellä oli pais
tettua lihaa illalliseksi.
Nuoret ystävämme tutkivat tarkoin
tuon pienen joen mutkaa ja
seuraavana kesänä rakensivat he omin käsin
leveämmän sillan ylimenopaikalle.
Maria.
Pieni PnnaMMa.
(Jatko ja loppu edelliseen numeroon.i
Susi.
Aseta pois; saat luokseni tulla.
(Kuorsailee pitkäveteisestij.
Punahilkka (astuu hitaasti).
Niiu pitkät, korvat ompi sulia.
Ma pelkään niitä kauheasti.
Susi.
Ja niillä ma kuulen makeasti.
Punahilkka.
Mut silmäsi palaa, voi kauhistus!
Susi.
Vaan uiulle se ompi parannus.
(Metsästäjä astuu ikkunan eteen.*
Metsästäjä.
Ken puhuu siellä? Katsotaan,
Punahilkka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
