- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
63

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 63 -

Lauri laittoi pipnen arkun ja ristin.
Helmi sitoi ristiin seppeleen sammalista —
niistä samoista sammalista, joita juuri oli
haettu linnulle iloksi. Sitten haudattiin
lintu tuonne joen rannalle, suuren tuomen
alle. llisti kun oli pystytetty ja
pienoinen runo siihen sepitetty, laulettiin Setä
Topeliuksen sepittämä laulu:
„Lurai ompi peittänyt
Kukat kaksosessa."

Tuon laulun varmaankin kaikki
tunnette. Siinähän puhutaan pienestä
tytöstä, joka jouluaamuna rnokkii pientä
varpusta, mutta tuo varpunen ei olekaan
kukaan muu kuin hänen oma pieni
veljensä, joka on tullut taivaasta hänen
luokseen ja sai nyt nokkia jyväsen armeliaan
siskonsa kädestä.

„Kuka tietää, vaikka tuokin lintu olisi
meidän veljemme, joka kuoli pienenä,"
tuumasivat lapset.

„Ei suinkaan se ole veljenne" —
arveli äiti — „mutta kumminkin on se
pieni lähettiläs, jonka taivaallinen
kuningas on lähettänyt tänne meille, jotta
lapset saisivat osoittaa sille sääliä ja
rakkautta."

Nyt tuntui lapsista niin levältä, kun
tiesivät ottaneensa pienen raukan
lämpimään hnoneesen kuolemaan.

Tuli sitten talvi ja kylmä lumi peitti
linnun haudan.

"Voi sentään sitä lintuparkaa,"
säälivät silloin lapset. „Sen 011 siellä
haudassa kovin kylmä ja ikävä. Pitäisi
keksiä jotain, joka karkottaisi
viheriä-varpusen ikävän."

Tuumittiin meillä tuota asiaa jos
jonnekin päin, ja eilen huusi Lauri
siskoilleen:

„Kunlkanhan, nyt minä olen keksinyt
jotain linnulle iloksi."

„No?" kysyivät siskot,

,,Laitetaan siihen haudalle suuri
lumilinna. Siellä istutaan sitten joka päivä
ja soitetaan kanteleita, niin että lintu
kuulee. Jokaisella on oma pieni kantele
ja yksi kantele ripustetaan tuomen oksalle.
Kun sitten kuolleen linnun siskot
sattuvat lentämään tuomen oksalle,
koskettavat ne kanteleen kieliä ja silloin kannel

soi. Varmuuden vuoksi sopisi vielä
ri-pistiiä jyviä kantelon kielten väliin.
Sitten saisi lintu aina kuulla soittoa.’’

,,Tehdään niin!" iloitsivat siskot.

„iJutta mistä saamme kanteleita?"
muistutti joku.

,,Kyllä minä niitä osaan tehdä," selvitti
Lauri, ja juoksi samalla keittiöön Annan
luo. Häneltä saatiin pitkä päre ja siitä
tehtiin kopat kanteloihin. Kieliksi
otettiin puuhevosen hännästä jouhia ja yks’
lcaks’ syntyi 5 pienoista kannelta.

„Nyt ei muuta kuin lumilinnan tekoon,"
sanoi Lauri tänä aamuna. Äidiltä kun
kerran lupa saatiin, niin kauvankos kesti,
ennenkun jokikinen pyöri lumihangessa.
Huomasivat nyt lumipallot olevansa
mestarin kädessä, kun apuhun saatiin
myllärin Pekka. Pekka pyöritti palloja, Lauri
lateli ne linnan seiniksi ja Wilho veisteli
seinät sileiksi. Helmi se lattian lakaisi
ja istuimet asetti. Aiuo asottui yhdelle
istumaan. Hän katseli, kuinka muut
siskot rakensivat. Linna kun oli
rakennettu, riipustettiin kannel tuomen oksalle.
Lumilinnahan istahtivat tuosta
kanteloi-neen pienet soittajat — he olivat
olevinaan haltijoita ja haltijattaria — mutta
eipäs siitä soitosta lähtenyt niin mitään,
soittajien sormet kun kylmässä
kohmettuivat kovin. Haltijaherrasväellä ei ollut
muuta neuvoa kun kiireimmän kautta
kömpiä sisälle. Siinä he nyt tulivat, ja
paraikaa lämmittelevät linnan- rakentajat
sormiaan äidin kamarin uunin edessä.
Siellä auttaa Anna heitä pukeutumaan
kuiviin sukkiin ja kenkiin.

Ihan tänne vintikamariin asti kuulun,
kuinka pienet sankarit kertovat äidille
urostyöstään:

„Äiti ei usko, kuinka se linna on
korkea!" sanoi Lauri.

— „Aiti ei usko, kuinka siinä on sileät
seinät!" vakuuttaa Wilho.

— „Ja siinä on niin kovasti sieviä
istuimia," muistuttaa Helmi.

Kilvan lausuivat kaikki siskot: „Jospa
äiti tietäisi, kuinka se näyttää hauskalta,
kun me kaikki istumme siellä ja
soitamme kanteleita. On aivan niinkuin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0067.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free