Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 62 -
niin monta, kuin niitä nyt on, sillä
ainoastaan talvella ne kokoontuvat näin suuriin
joukkoihin. — Voi, kuinka teillä on
hauskaa täällä maalla! jospa vaan pääsiäislnpani
kestäisi vähän kauemmin; kohta minun
taas täytyy lähteä kaupunkiin. Siellä en
saa nähdä näin kauniita lintuja, siellä
ainoastaan nuo rumat varpuset kadulla
hyppivät. Katsokaa vaan noita pienokaisia
tuolla latvassa, kuinka heidän
höyhenpu-kunsa on kaunis! Se on valkosen ja
ruskean kirjava. Opettajani sanoi, että ne
ovat tiaisia nekin ja sukua pakkastiaiselle,
jonka laulua oikein ihailimme. Niitä
sanotaan pyrstötiaisiksi syystä, että niillä on
niin pitkä pyrstö."
„Minuu mielestäni ne ovat vallan pienten
harakkain näköisiä," virkkoi Maiju.
,,Katsokaa kuinka iloisesti ne keikuttavat
pyrstöänsä, aivan kuin harakat."
„Mitä sinä lörpöttelet,Maiju," keskeytti
Autti. „ Kuin ka voit verrata noita ilkeäiin
harakkaan, joka on niin paljon suurempi ja
jolla 011 niin paksu nokka ja suuret jalat."
,,Jospa tietäisitte," jatkoi hän, „kuinka
merkillisen pesän ne laativat pojillensa.
Se on aivan pyöreä kuin pääsiäismuna,
ainoastaan pieni läpi on toisessa kyljessä.
Ulkopuolelta on se peitetty sammalilla ja
jäkälillä ja näyttää koko sievältä. Se on
tavallisesti hyvin kätkettynä oksien välissä,
ettei sitä äkkiä huomaakaan. Tähän
munivat ne usein 10 munaa, kertoi
opetta-jaui, ja ne ovat pieniä, melkein papujen
kokoisia, Valkosia ja niissä on ruskeita pilkkuja.
Kun pojat kasvavat ja saavat pitkät pyrstöt,
niinkuin niiden vanhemmillakin on,
tulee niille ahdas tuossa pienessä
kodissaan ja seutähdeu ne kaivavat pesän
pohjaan läven, josta sitten pyrstöt roikkuvat."
„Ha — ha — ha," naurahtivat kaikki
Antin kuulijat. Mutta silloin peljästyttivät
he linnut, jotka kaikki lensivät tiehensä.
„Voi, voi, nyt ne lensivät," sanoivat
lapset.
„Ne eivät koskaan viivy kaavan yhdessä
paikassa," lisäsi tähän myllärin Aatu, „sen
minä kyllä olen huomannut. Meidän
myllymme luomi viipyivät ne aina liyvin
vähän aikaa ja usein olivat ne monta
viikkoa poissa."
„Aivan oikein," vastasi Antti. ,,Sen
opettajanikin sanoi, että ne ovat yhtä
levottomia kuin muut tiaiset. Alutta hauskaa
oli, että tulivat meitäkin katsomaan ja
hupaista oli niitä nähdä. Kun tapaan
opettajani, niin kerron hänelle, mitä olen nähnyt."
Linnulle iloksi.
uuri nyt tulivat meidän lapset
sisälle. Ette voi uskoa, kuinka
he olivat lumessa!
Wilhon-kin turkki oli niin jäässä,
että Annan täytyi viedä se
keittiöön sulamaan,
se meidän lasten työ on siis
tehty, mutta kyllä siinä tekemistä olikin.
Tarkoitan sitä isoa lumilinnaa, joka
rakennettiin tuonne tuomen alle, sinne, missä
on viheriä-varpusen hauta.
Ette ole tainneet vielä kaikki
kuullakaan siitä meidän viheriä-varpusesta. Se
oli se sama lintunen, joka syksyllä tuli
meidän kuistiin. Siellä ikkunan päällä
istui se niin surullisena, että meidäu
lasten tuli lintuparkaa sääli ja se otettiin
lämpimään lmoneesen. Iloisia olivat
lapset. He tahtoivat tehdä viheriä-varpusen
niin onnelliseksi kuin suinkin kiltit
lapset voivat tehdä pienen linnun.
„Sievässä häkissä syötämme sitä koko
talven ja keväällä päästämme sen
lentämään,’’ iloitsivat lapset ja lähtivät
metsään hakemaan sammalia linnulle iloksi.
Kaiken aikaa puhuttiin siellä lintusesta
ja erittäinkin siitä, kuinka iloisena se
keväällä visertäisi ulos päästessään.
Lasten ilo oli suuri, vaan tiedättekö, kuinka
sen ilon kävi?
Niin. Kynnyksellä tuli pikku Aino
siskoja vastaan ja sanoi:
„Kuulkaahan titkot. Viheliä-valpunen
jo kuoli."
Arvaattehan, mikä suru siitä syntyi.
Olikos ihme, että meidän lapset itkivät,
kun se kuoli, jota tahdottiin tehdä
onnellista onnellisemmaksi!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
