Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 66 —
katketa. Tikka oli väsymätön: hän piti
tarkkaa huolta toisesta suuresta
räätälin-pistoksestaan ja se meni kuin
englantilainen silmäneula sertinkivuorin läpi.
Kolmantena päivänä oli lanka laskettu ja
Ruotsi niin lujasti ommeltu Suomeen kiini,
että sauma vielä tänäkin päivänä pitää.
— Se oli siunattu asia, että meillä oli
räätäli mukana, sanoi laivan katteini.
Reipas Tikka, sinä olet ansainnut
palkinnon: mitä pyydät?
— Minä pyydän, sanoi Tikka, saada
olla ensimmäinen, joka lähettää
lennätinsa-nomau Uudesta-kaupungista Öregrnndiin.
— Myönnetään, oli vastaus. Niin
kohtuullista vaatimusta ei voi kieltää.
Höyrylaiva palasi jälleen
Uuteen-kaupunkiin ja Tikka lähetti näin kuuluvan
sähkösanoman: „Anttilan isäntä kysyy,
kuinka hänen sisarensa, matami
Andersson, voi Öregrundissa?"
Hetken kuluttua tuli vastaus: ,,Matami
Andersson kiittää ja lähettää terveisiä.
Hän on saanut lohenruodan kurkkuunsa
ja tulee lääkärin luota, mutta nyt hän
voi hyvin ja on kutsunut Rörstruudiu
matamin luoksensa kahvia juomaan."
— Antakaa minulle todistus tästä ja että
minä olen ommellut sauanlennättimen,
pyysi Tikka.
Todistus annettiin; Tikka lähti jälleen
Kartanonkylään. Kim hän kulki Viitalan
torpan ohi, seisoi Maiju puron reunalla
maitoastioita pesemässä. Hiin seisoi siinä
niin ahkerana ja ilomielisenä, hän näytti
niin somalta ja miellyttävältä halvassa
puvussaan ja katsoi niin hellästi ja
ystävällisesti Tilikään, kun tämä tomuisena ja
hikisenä tuli, kulkien pitkin tietä.
— Oi, kuinka näytät väsyneeltä, sanoi hän.
Etkö tahdo vähän kirnumaitoa virvoitukseksi?
Tikalla ei ollut mitään sitä vastaan
sanottavaa ja Maiju juoksi hakemaan
tuopin hyvää, virvoittavaa kirnupiimää, sillä
heillä oli lehmäkin torpassa. — Mistä
tulet? kysyi Maiju.
— Tulen Uudesta-kaupungista, olen
harsinut yhteen Suomen ja Ruotsin, ja
nyt menen pyytämään kuuluutusta
Anttilan Nillan kanssa.
— Miuä tiedän sen, huokasi Maiju. Onnea
vaan, by vii, Tikka! Sinslsaat rikkaan
morsiamen.
— Maiju, sanoi Tikka, jos joku sinua
kosisi, vaatisitko morsiuBlahjaksi
ketuu-nabkaisen rekipeitteen, linnun höyhenistä
tehdyn ryijyn ja kallisarvoisen helminauhan V
— Mitäpä minä niillä koristeilla
tekisin? kysyi Maiju kummastellen.
— Mutta jos joku sinua kosisi,
lähettäisikö äitisi hänet narrina ulos maailmaan,
ompelemaan yhteen suuriruhtinaskunnan
ja kuningaskunnan?
Maiju nauroi. Äitini lähettäisi hänen
puhdistamaan saappaitaan ja harjaamaan
tukkaansa, sanoi hän, leikillisesti viitaten
Tikan ulkonäköön tuon pitkän matkan jälkeen.
— Hyvästi, Maiju!
— Hyvästi, Tikka! Onnea vaan !
Tikka meni yksinäiseen tupaansa eikä
sinä yönä ummistanutkaan silmiänsä, vaan
noitten kosimistuumien tähden. Seuraavana
aamuna, joka oli Mikonpäivä, pukeutui hän
hienoihin vaatteisin, pani todistuksensa
taskuun ja meni Anttilaan. Harjun Martti
ja Niku olivat jo siellä, viulu oli viritetty
morsiusmarssia varten ja kaikki odottivat
jotakin oikein hauskaa, kun Tikka
soitettaisiin ulos tuvasta pitkillä, pilkallisilla
rukkasilla. Nilla yksin ei ollut iloinen:
isä tahtoi naittaa hänet Harjun Martille,
jota hän ei voinut kärsiä ja silloin Nilla
arveli kuitenkin tulevansa onnellisemmaksi tuon
pienen, hyvänluoutoisen räätälin vaimona.
Tikka tuli reippaasti tupaan ja pudisti
Anttilan isännän kättä. — Hyvää
huomenta, isäntä! Nyt olen täällä vaatimassa
lupauksenne täyttämistä. Koko
kirkkoväki on todistajanani, että Nillan täytyy
tulla vaimokseni.
— Vai niin, arveli Anttilan isäntä
viekkaalla katseellaan, samassa kun Niku
jo alkoi viulua näpähj’telli». — Vai niin,
no sitte sisareni Öregrundissa on
varmaankin tarttunut onkeen. Onpa oleva
oikein hauska kuulla, kuinka tuo kunnon
ihminen voi Öregrundissa.
Tikka otti lonnätinsanoman taskustansa
ja luki: „Mutami Andersson kiittää ja
lähettää terveisiä. Hän on saanut
lohen-ruodan kurkkuunsa ja tulee lääkärin luota,
mutta nyt hän voi hyvin ja on kutsunut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
