- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
70

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

- 70 -

ja vahterapuuta, he heti täyttävät sinun
käskysi. Leppä antaa sinulle maitoa,
kataja terveyttä, kun sinä heitä vaan
käsket. Kala- ja liharuokaa keittää pata
sinulle joka päivä, vaikk:ei Binun tarvitse
mitään elävää mennä tappamaan. Jos
sinä tahdot palttina-,silkki- tahi
villavaatteita, niin käske hämähäkkejä, kyllä he
sinulle kangasta kutovat, niin paljon kuin
sinä vaan haluat. Siten ei sinulla
tästedes pidä mistään asiasta puutetta
ole-mau, vaan kaikkea kyllältii, kaikki
siitä hyvästä, että sinä minun lasteni
rukoukset kuulit ja heidät elämääu jätit.
Minä olen metsän tVi, jonka Luoja on
|>annut puitu hallitsemaan." Sitte heitti
vanha äijä hyvästi ja katosi samassa
miehen silmistä.

Häuellä oli pihassa puoleksi lahonnut,
vanha aitta; samana päivänä tahtoi hän
vielä koettaa muurahaisten huoneen
raken-tamisvoiinaa. Hän lähti heidän pesälleen,
heilutti kolme kertaa kultavitsasta ja
huusi: „tehkää minulle uusi aitta pihaan!"
Seuraavana aamuna makaamasta uoustuaan,
näki hän aitan valmiina. Kuka nyt voisi
olla onnellisempi kuin meidän mies?
Ruoan valmistamisesta ei ollut heillä enää
huolta: mitä sydän halusi ja mitä keittoa
kultavitsauen padalle kiiski, sitii keitti
pata ja kantoi joka päivä itse pöytään,
ettei perheen väellä ollut muuta vaivaa kuin
— syödä. Hämähäkit kutoivat heille
kangasta, myyrät kyntivät heidän peltonsa
ja muurahaiset- kylvivät siemenen, samoin
kuin syksyllä korjasivat viljan pellolta,
ettei ihmisen kättä missään tarvittu.

rerheeninicB, joka kultavitsan omisti,
oli onnellisesti päässyt eloupäiväinsä
ehtoopuolelle, sillä hän ei milloinkaan
toivonut semmoisia asioita, jotka
näyttivät. mahdottomilta. Enneu kuolematansa
antoi hän kultavitsasen lapsilleen
perinnöksi ja opetti heille, mitä metsiin isä
hänelle oli opettanut, kninka heidän piti
käyttäytyä kaliini vitsasen suhteen, ja kielsi
heitä toivomasta kohtuuttomia asioita.
Lapset täyttivät isän käskyn ja elivät
yhtä onnellisina ktiin hänkin oli elänyt.
tMyöhempään kolmannessa polvessa
tapah-tti, että vitsailen joutui perinnöksi eräälle

miehelle, joka vanhempnin kiellosta lukua
pitämättä kovin paljon tyhjää toivoi ja
ilman aikojaan kultavitsastaan vaivasi.
Näistä toivotuksista ei kuitenkaan tullut
suurempaa vahinkoa, sillä ne olivat
mahdolliset täyttää. Ylimielinen mies ei
tyytynyt vielä siihenkääu, vnan, koettaen
vitsau voimaa, rupesi mahdottomia asioita
toivomaan. Niinpä oli hän yhtenä
päivänä käskenyt kultavitsasta tuomaan
auringon taivaalta, että hän kerran
saisi lämmittää selkäänsä likempiinä
päivää. Vitsanen täytti kyllä perheenmiehen
käskyn, mutta koska auringon
maalian-tuleminen on yliluonnollinen asia, niin
lähetti Luoja päivästä niin tuliset säteet
toivottajan niskaan, että hän kaikin
huo-neinensa kokonaan paloi, eikä
merkkiäkään jäänyt jäljelle, missä huoneet ennen
olivat olleet. Siitä, että onnenvitsanen
tulessa olisi jäänyt sulamatta, ei kukaan
tiedä vastausta antaa, ei myöskään tiedä
kenkään, mistä sitä menisi etsimään.
Ar-vellaanpa vielä, että niinä onnettomina
päivinä maahan tulleet akeiit päivän
säteet olisivat peljättäneet puut metsässä
niin, että heidän kielensä paulat jäivät
kiini eikä yksikään sen jälkeen ole
saanut kuulla sanaa heidän suustansa.

IST uutti.

(Kertonut L, „ Erään nuoren tytön
elämäkerta n" tekijä.)

"tinkana maalla asui köyhä leski
pienessä, punaisella ovella ja
tnrvekatoila varustetussa
tuvassa. Hänellä oli neljä
lasta: yksi poika ja kolme pientä
tyttöä. Poika, Nuutti, oli
vanhin, ja koska heidän
pienessä kamarissaan ei ollut sijaa hänen
vuoteellensa, täytyi hänen maata ylisellä,
pienen pienessä koppelissa, jossa ei ollut
oikeata ikkunaakaan, ainoastaan pieni,
viheriällä ruudulla varustettu aukko. Nuo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0074.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free