- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
71

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

- 71 -

rimmat lapset nukkuivat äidin kanssa
sängyssä, ja vanhimmalle tytölle
laitettiin makuusija muutamille tuolille.

Ensin kun he olivat muuttaneet
pieneen tupaan, pelkäsi Nuutti nukkua yksiu
tuolla ylhäällä, mutta hän nielaisi
kyyne-loensä ja näytti rohkealta, ettei saattaisi
äidilleen murhetta. Illalla kun hän oli
pannut maata, tuli äiti noita jyrkkiä portaita
myöten ylös ja suuteli häntä: Hyvää yötä,
Jumala siunatkoon pikku Nuuttiani! Hän
meni heti jälleen alas ja kaikki pelko
katosi hänen mukanaan. Nuutti luki
rukouksensa eikä enää ollut vähääkään
arka.

Kerran kesällä*) määrättiin koulussa,
että seuraavana päivänä tehtäisiin
huviretki. Lasten tuli ottaa mukanaan
voileipiä sekä 25 penniä kahvin ja maidon
ostoon. Kaksikymmentäviisi penniä oli
suuri raha Nuutin äidille, jonko itse tuli
ansaita joka penni heidän elatukseensa.

— Sinä saat hyviä voileipiä, Nuutti,
sanoi hän, — ja vieläpä vehnäkakkusen
kaupan päälliseksi. Mutta muuta en voi
antaa sinulle, vaikka se mieltäni
pulioit-taakiu.

Taas kyyneleet nielaistiin ja Nuutti
meni ulos, pureskellen leipäpalaa, jonka
päälle oli pantu muutamia
perunaviipa-leita. Muuta juustoa heillä ei ollut varaa
hankkia itselleen. Mutta tultuaan
vanhojen, nurkalla kasvavaiu salavien taa,
purskahti hän itkuun.

Samassa tuli kaksi herraa tietä pitkin.
Nuutti tunsi heidät hyvin, he olivat vanha
kartanon majuri ja hänen poikansa.
Nuutti painautui lähemmäksi puita ja
katsahti ylös vasta sitten, kuu he olivat menneet
ohi. Mutta mikä oli tuossa keskellä
tietä? Viheriä silkkikukkaro, täysinäinen
kuin makkara.

Ensi silmänräpäyksessä Nuutti aikoi
juosta herrojen jälkeen, antaaksensa heille
kukkaron takaisin, mutta seuraavassa hän
päätti ensin katsoa, mitä se sisältäisi.
Siellä oli kulta- ja hopearahoja ynnä
muutamia kuparikotikoitakin ja erittäinkin

*) Tanskalaiset lapset käyvät kuulua
suuren osan kesää.

25- pennin kappaleita siellä oli summaton
joukko. Kiusaaja Nuutin sydämmessä
sanoi: „mitä nuo rikkaat ihmiset yhdestä
lantista välittävät, ota yksi!" ja Nuutti
kuunteli kiusaajan ääntä. Seuraavana
hetkenä oli kiiltävä 25-penniu kappale
hänen taskussansa.

Pojan mieli tuntui raskaalta, sillä hän
ei ollut koskaan ennen tehnyt mitään
semmoista. Hän ei uskaltanut juosta
herrojen jälkeen; olisiltan ollut mahdotonta
nyt katsoa heidän silmiinsä. Mutta
pimeän tultua hiipi hän kartanoon ja
antoi kukkaron eräälle palvelijalle.

— Odota vähän, sanoi tämä
ystävällisesti, mutta Nuutti juoksi kiireesti pois.

— Hyvää yötä ja Jumala siunatkoon
pikku Nuuttiani, sanoi äiti, kun hän meni
levolle. Mutta Nuutti oli kuitenkin arka
ja alakuloinen, sillä Jumalan siunaus ei
ollut hänen kanssansa, sen hän varsin
liyviu tiesi.

— Etkö ole terve? kysyi äiti aamulla.

— Kiitoksia! — kyllä hän oli terve.

— Olen arvellut, jatkoi äiti hellästi,
että olisi kovin ankaraa, jos sinä et
saisi rahaa, niinkuin kaikki muutkiu
lapset. Tässä on sinulle 25 penniä,
huvittele nyt oikein hyvin.

Mutta Nuutilla ei voinut olla mitään
iloa huviretkestä, sillä hänen liivinsä
taskussa oli jotaiu polttavaa.

— Majurin ptdvelija oli täällä sinua
etsimässä — sanoi äiti, vähän arvelevasti,
kuu hän illalla tuli kotiin, — enkä voi
ymmärtää, mitä hän sinulta tahtoi.

Nuutti sen tiesi varsin hyvin ja vietti
tuskallisen yön. He olivat varmaankin
huomanneet varkauden.

Kun Nuutti seuraavana aamuna tuli
koulusta, seisoivat molemmat herrat heidän
ovensa edessä.

— Noh, pikku veitikkani, saako sinua
vihdoinkin käsiinsä, sanoi nuori herra
ystävällisesti. — Mitä sanoisit, jos saisit
tämän löytöpaikaksi?

Nuutin silmissä pimeni, kuu kiiltävä
kultaraha pistettiin hänen käteensä.

— Sinä olet rehellinen, kelpo poika,
sanoi inajnri, taputtaen häntä poskelle. -
-Pysy vaan aiua semmoisena.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0075.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free