Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 74 -
Tuoli’ talven taittamana
On pajupeMonen:
On oksain paljahana,
Vaan nauti ncstehen!
— Oi. köyhä pajupehkonen.
Sun nestehes on lämpöinen.
Kesällä viheriä ismi
Su suojaat pesäsen.
Näin sirkka, rastas lauloi.
Sii ymmärsitkö sen?
Ken selvikettä toivoi,
Hänelle kuiskailen :
Jos myrskyt riisti rauhasi
Ja talvi uskon, toivosi,
Ei kelpaa lintusille
Pesäksi jKivesi.
Vaan talven laisteloissa
Jos syiin on verinen,
Mut’ rauhas’ ei oo poissa,
Ei toivo keväimen,
Vaikk’ oisit köyhä, viluinen,
Viel’ olet rikas, lämpöinen,
Ja kevätlinnut laatii
Poveesi pesäsen.
JCkkk.
Eksyneet.
Lastennäytelmä kolmessa näytöksessä.
Kirjoittanut Minna Krolin.
Henkilöt:
Saarikoski, tilanomistaja.
Eevi, luinen vaimonsa.
Lauri, yli oppilas, 17 vuotta.
Impi, 15 vuotta.
Toini. 13 vuotta.
Maili, 11 vuotta.
Kersti, 5) vuotta.
Antti, 8 vuotta.
Liina-täti. Eevin sisar.
Wuoftku ningus.
Kääpiöitä.
Talonpoikaiskansaa.
Ensimmäinen näytös.
(Perällä suuri herraskartano; oikealla
puutarha porttineen; vasemmalla punaiseksi
maalattn renkitupa. Lauri ja Matti
tulevat ulos ronkituvasta; Laurilla on viikate
ja Matilla harava olalla.)
Lauri: Aika raskas tuo viikate onkin!
Mutta mies on mies ja ylioppilaaksi
tulin jo keväällä. Isä arveli, ett’en osaisi
niittää, mutta kyllä niinä niityllä
näytän senkin osaavani. Mitä sinä luulet,
Matti?
Malli (ihastellen): Sinäkö et osaisi!
Osaathan sinä kaikki. Muistatkos, kuinka
viime kesänä pelastit Nurmelan pikku
Annin hukkumasta, ja isä silloin sanoi
sen oikeaksi sankarityöksi. Tahtoisinpa
minäkin olla aika mies niinkuin sinä.
(Huokailee.)
Laini: Siksi tulet, kun luet ja luistelet
talvella ja heität kuperkeikkaa kesällä
niittymailla. (Nauraa.)
Malli: Niin vain, jos se auttaisi. Mutta
miks’et rupea viikatuttasi hiomaan?
Lauri: Se 011 tosi. Pidä sinä varresta
kiini! (Hioo ja laulaa säkeen Runebergin
runosta „Vänrikki Stoolu).
„Oi kulta-aika riemuisa,
Sulosta loistavainen,
Kun kyllin kyH’on kaikkea,
Nuor’ on ja oppilaitten,
Ja huoli’ ei tuntis ollenkaan,
Kun viikset vaan sais kasvamaan."
(Tarkastaa viikatetta).
Hei vaan, kas kelpaa! Mennään nyt
kujan portille tyttöjä odottamaan ja
sitten niitylle keinuja viettämään.
Tulevathan sinne päppilanväki ja
vallesmannin tyttäret. (He menevät ulos
puutarhan portista.)
(Impi ja Toini tulevat päärakennuksesta.
Itnpillä on harava olalla ja eväspnssi ja
maitoleili kädessä. Toiuilla on vaan
harava.)
Impi: Kuulepas Toini! autapas
minua eväspussia kantamaan! vai olisiko
maitotein keveämpi! 1 Mittailee niiden
painoa.) On kun onkin. Ota sinä sitten
maitoleili. Kas niin! Nyt olemme valmiit
lähteinään, kun äiti ja täti vaan
tulevat kahvipannun kanssa.
Toini: Mutta entäs Kersti ja Antti
heidän
lapsensa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
