Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 75 -
sitten) Pitäähän heidänkin tulla mukaan,
vaikka he molemmat arvelivat
hauskemmaksi mennä marjaan.
Impi: Sepä kummallista! vaikka
kuulivat, että Pekka maisterikin tulee
kc-muihimnie, ja häneen Kersti ja Antti
ovat niin ihmeen ihastuneet, hän, kun
vähiin kahvia särvittyänsä, on oikea
mestari satuja kertomaan.
Toini: Minii en suinkaan mene
marjaan.
Impi: Tuossa jo tulevat äiti ja
Liina-täti.
(Eevi rouva jti Liina-täti tulevat,
toinen iso kahvipannu, toinen iso pärekori
kädessä. Molemmat tytöt kiirehtivät heitä
vastaan ja suutelevat heitä.)
hupi: Voi, kuinka hauska! nyt 011
meillä kaikki, mitii me tarvitsemme:
äidit ja tädit, kahvit ja korit, puuttuu
vaan Kersti ja Antti, mutta kyllä hekin
kohta taitavat tulla.
Erei rouuo: Lapsikullat, minun 011
vaati niin kauheasti kuuma, kun olen
seisonut lieden ääressä kahvia
keittämässä. Oikein tulee tuntumaan
vilpoiselta päästä ulos Jumalan raittiisen
luontoon. Onko vaan tarpeeksi jäätä
kerma pullon ympärillä?
Liimi-iäii joka on hyväillyt Toinia ja
tarkastanut, onko kaikki korissa paikoillaan):
On kyllä, sisar kulta, mutta pitipä
meidän mukaan panna yksi tusina parhaita
posliiuikuppiamme, ja niinä raukka olen
pannut kaksi tusinaa. Semmoinen tuo
tulinen kiire on! Sanokaa sitten, etfei
Jumala ole kiirettä luonut. Sen minä
sanon, että ilman kiirettä ei pääse
minnekään.
Eeri., Impi ja Toini (yht’aikaa). Älä,
täti kulta, tuskastu!
luapi (syleillen tätiänsä): Sinä olet
paras täti koko maailmassa, ja ilman
sinun kiirettäsi ei talomme seisoisi
pystyssä. (Huutaa.) Kersti ja Antti hoi!
Eeri rouva: Tuossa he ovat. 1 Autti
ja Kersti tulevat, kummallakin marjakoppa
kädessä.) Missä te niinkauvan viivyitte,
lapsukaiset?
Ki rsti: Me syötimme kanoja
kanakop-pelin luona.
Antli: Ja sitten kävimme katsomassa
kissaupoikiamme, niitä 011 koko
yhdeksän, ja siitä syystä minä pistin yhden
tänne koriin.
Liina-täti: Voi sinua, pikku veijari!
(Itsekseen.) Sydänkäpyni sittenkin olet.
Annappas tänne kissanpoika, muuten
pistän sinutkin koriin. (Hän ottaa
kissanpojan ja vie sen renki tupaan.)
Kersti: Kuules, äiti kulta, saanko
mennä Antin kanssa marjaan? Me emme
huoli keinuista niityllä emmekä muusta
inistään, kun vaan saannne kaksi
voileipää mukaamme.
Antti: Äiti kulta, päästäthän meitä
marjaan!
Eevi rouiu: No, olkoon menneeksi,
sillä eihän meidän metsistämme ole
mitään pahaa kuulunut ja mansikoita 011
tähän aikaan kovin runsaasti joka
paikassa. Impi, otapas eväspussista neljä
oivallista voileipää ja katso, että niiden
päällä 011 lihaa ja juustoa. (Impi tekee
niinkuin äiti käskee.)
Impi: Tuoss’011, Kerstiseni! Nyt
taidamme vihdoin viimeinkin olla valmiit
lähtemään. Lauri ja Matti odottavat
meitä kujan luona. Lähtekäämme siis!
1 Hekin menevät ulos puntarhan portista.
Mennessänsä hupi rupeaa laulamaan ja
siilien yhtyvät kaikki muutkin.
Laulettavaksi sopii vaikka „Ilonkain keskellä,"
j. n. e.>
(Esirippu laukee.)
Toinen näytös.
(Näyttämö kuvailee metsää; perällä
korkea vuori. Antti ja Kersti, marjakopat
täynnä marjoja, katselevat arasti
ympärillensä. Sittemmin Vuorikuningas
timautti-kruuim päässä ja kääpiöitä.)
Kirsti (alakuloisesti.) Voi,
veikkoseni, emme enää osaa kotiin.
Antti (itkevällä äänellä.) Niin,
varmaan me olemme eksyneet. Minua
väsyttää niin kovasti.
Kersti: Istukaamme mättäälle ja
syökäämme marjoja; 011 minulla vielä, yksi
Voileipäkin jäljellä ja sen sinä saat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
