Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 80 -
Pari toisensa perään pääsi Inkkarin
eteen ja aapiskirjalniset ensimmäiseksi.
Maailma musteni Martin silmissä.
Tuskin kuuli hiin itsekään mitä luki, mutta
sen poika ainakin kuuli, että lukkari sanoi
lukemisen loputtua: „kas niin, poikaseni!
Ole vaan alikera, niin sinusta tulee
kirja-mies." Nyt nosti poika silmänsä lattiasta
ja näki, että lukkari seisoi aivan hänen
edessään. Olijia vielä j’stävällisen ukon
käsikin pojan päälaella. — Kas sehän se
oli jotakin, kun Martti sai kotona kertoa,
että lukkari oli taputtanut häntä
jiäiila-elle!
Ilosina riensivät vihdoin pihalta ne,
joiden lukeminen oli hyväksytty.
Iloinnut olisi Marttikin, mutta tuosta toisesta
pulasta ei oltu vielä päästy, siitä
syntymäpäivästä!
Kutsuttiin sitte taas kaikki väki
papin-tapaan. Siellä oli jo vanhan väen
lukeminen kuulostettu ja lajisille annettiin
läksyjä. Huudettiinjm Marttikin esille.
Pappi katsoi lukkariin, tämä sanoi
kirkkoherralle jotakin ruotsiksi. Kirkkoherra
katsoi nyt ystävällisesti pieneen
sankariimme ja käski hänen lukea ensi kinkeriksi
Kasteen sakramenttiin asti Katekismusta.
Enempää ei kirkkoherra sanonut ja kaikki
odottivat, että Martti kumartaisi ja menisi
pois, mutta Martti ei mennytkään. Siinä
seisoi hän punoittaen, yskiisi pari kertaa
ja koetti päästä ääneen. Ei tahtonut
ääntä tulla. Viimein sai hän toki vaivalla
sanoneeksi:
„Korkea herra kirkkoherra —"
„No?" kysäsi kirkkoherra.
„Minä vaan kysyisin, vanhako minä
oikein olen?" sauoi Martti jo vähiin
vakaantuneena ja koetti katsoa pajipia silmiin,
niinkuin äiti oli käskenyt.
„Vanhako sinä olet?" toisti kirkkoherra
kummastellen ja hymyili. — „No et sinä
nyt. vielä vanha taida olla," tuumasi
ystävällinen vanhus ja lisäsi leikillisesti:
,,Jospa minä sen nyt sanoisinkin, niin sinä
sen unohtaisit, enuenkun kotiin ehtisit.
Paras on. että kysyt äidiltäsi, minulla nyt
ei ole aikaa sanoa."
Martti katsoi ylös. Hän näki, miten
pappi hymyili, lukkari hymyili ja kailtki
Väki hymyili papin ja Inkkarin perässä.
Taas musteni maailma Martin silmissä ja
hän vetäysi häpeissään väki-joukkoon. —
Ei edes muistanut, kumartaa.
(Jatk.)
Hclsinf/fn suonin iäisen
tyttö-koulun leevtift/htförenyas piti
kokouksen Toukokuun 21 p:n& .tyttökoulun
voimistelusalissa. Enimmät viime vuoden
renkaan jäsenistä pysyvät edelleenkin
yhtiössä.
52 uutta jäsentä kirjoitettiin sisään.
Ren-kaasen kuulun nyt ln6 jäsentä.
Renkaan johtajattarena oli viime vuonna
Neiti L. Stenbäck, joka kuitenkin viime
Syyskuusta asti ei ole voinut ottaa
yhtiön toimiin osaa syystä, että hän on
oleskellut ulkomailla. Hänen sijassaan on
yhtiön toimia hoitanut Neiti F. Langinen}
joka myöskin nyt valittiin renkaan
johtajattareksi.
Kirjelaa tikko.
Tilhi pyytäil lukijoiltansa anteeksi, että
se nyt, kuten toisinaan ennen, on
viipynyt yli määrä-ajan. Kirjapainolla on
ollut ylen paljon työtä valtiopäivä-aikana,
se syy viipymiseen.
Arvoituksia.
I.
Vaikka minulla ei ole jalkoja, voin
minä kuitenkin hyppiä kivien ja
kantojen yli huvittaakseni sinua. Ken olen?
II.
Jos minut on asetet.tn ensimmäiseksi,
niin olen arvoton, mutta jos minut
asetetaan viimeiseksi, on minulla suuri arvo.
Ken olen?
HELSING ISSÄ,
Weilin i t>uös’in oa.-ylit. kirja}), ja kustantama, 1885.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
