Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 79 -
„vähää ennen kynttilänpäivää" niin ja
niin vanhaksi. Martti tosin ei uskaltanut
ennen kynttilänpäivää vuosistaan kehua,
ettei olisi sattunut tuota tekemään liian
aikasin, sillä hän ei koskaan tahtonut
puhua semmoista, josta ei ollut aivan
varma, tuulta kun kynttilänpäivä oli tullut,
silloin piirsi hän iloisena „mittamerldn"
ovenpieleen ja kysyi päätään kohottaen:
„äiti, kuinka monta vuotta minä nyt täytin V"
Tuli tuosta kerran lukemisen aika ja
poika oppi lukemaan ,,kuin pappi". Martti
luki kaikki kirjat, mitä vain sai käsiinsä.
Olipa pojalla onni saada muutamia
lasten-lehtiäkin ja nepä 110 vasta mieluista
lukemista tarjosivat. Kerrottiinpa niissä
joskus koulustakin ja silloin ajatteli Martti
itsekseen: ,,Mutta olisipa siellä koulussa
sentään hauska olla, koska siellä saa kuulla
niin paljon hyviä asioita."
Tuo ajatus se toki väistyi syrjään
tuonnemmaksi, vaan eräs toinen ajatuspa ei
väistynytkään. Noissa iastenlehdissä
kerrottiin joskus iloisista syntymäpäivistä,
jolloin vanhemmat antoivat kauniita lahjoja
lapsilleen, laittoivat sieviä
syntymäpäivä-pöytiä ja rukoilivat Jumalalta lapsilleen
siunausta seuraavaksi ikävuodeksi.
,.Hupaista olisi, jos sitä minullakin olisi
syntymäpäivä," tuumasi Martti ja kysäsi
kerran äidiltään:
„Aiti, minähän päivänä minä oikein lienen
syntynyt?"
,,Kukapa sen päivän niin tarkoin muistaa,"
lunniasi äiti. „Mutta kun pääset
ensikerran kinkerille, niin sopii kysyä papilta. —
rMntla," varoitti äili vielä,„ laita nyt, että
osaat aapiskirjasi „uiinkuiu vettä",
unitöin et lcehlaa seisoa papin edessä.
Ja Martti luki kuin poika!
II. MiU n Martti menee kinkerille ja
In/s!/;/ sf/n li/iii ii i iiii i •iiii n s/i.
Ei snnnut poika unta silmäänsä iltaa
ennen ,,kovan päivän" aamua. Ei maistnnut
Martille äidin hyvä voileipäkään ennen
lähtöä. Oli sitä jo lukemisen pelossakin
vapisemista, mutta mitäs se oli sen asian
suhteen, että nyt oli kysyttävä
syntymäpäivää. Pieni sydän se vain pamppaili
tuolla valkoisen liinapaidau alla niin, että
napitkin uudessa sarkatakissa vapisivat,
Suolatonta voita silitettiin päähän,
etteivät hiukset. „pilliä soittaisi" ja pari
voileipää pistettiin taskuun.
,,Muista nyt, että otat lakin päästäsi,
kun tulet, huoneesen. Katso aina pappia
suoraan silmiin ja sano: „korkea herra
kirkkoherra", kun puhuttelet ja
erittäinkin, kun kysyt syntymäpäivääsi. Muista
myöskin se. että kumarrat, kauniisti, kun
lähdet pois papin edestä." — Näin
varoitteli äiti poikaansa vielä ovenraossa, ja nyt
oli Martti ottanut tärkeän askeleen yli
kotikyrmyksen. Pojan täytyi mennä
yksin, sillä äidillä oli pieni sisko hoidettavana.
Suurissa joukoissa saavuttiin
kinkeritaloon. Voi kuinka täällä oli hiljaista ja
juhlallista! Ukot ne istuivat pitkässä
rivissä pitkin oikeanpuolista sivuseinää ja
muut uuninpuolella ryhmässä seisoivat.
Hitaasti keinuilivat, he siinä ikäänkuin
tahdin mukaan. Sileät silkit oli naisilla
päässä ja kädessä oli jokaisella virsikirja,
jonka ympäri oli valkoinen nenäliina
sievästi kiedot tuna. Pestylle lattialle oli
hyvänhajuisia kat ajia sievästi ri pistetty n ii ja
Martti oikein arkaili astua yli kynnyksen
lumisilla jaloillaan. Uunin nurkkaan
veistot,ukille istahti pieni tulija, vnan ei
muistanutkaan ottaa lakkia päästään, ennenkun
kummi nykäisi häntä olkapäästä.
Puskea reki ilmestyi vihdoinkin pihaan
ja arvoisa kirkkoherra Raamattu
kainalossa astui sisälle. Kaikki nousivat
seisoalle, miehet kumarsivat ja naiset
niija-sivat, kun kirkkoherra astui valkealla liinalla
verhotun pöydän taa. Periissä tulivat
lukkarit. ja suntiot, jotka kantoivat isoja
kirkonkirjoja ja muita kapineita.
Rohkeim-pienkin sydän vähän vavahteli tällä
tärkeällä hetkellä, mitäs sitte Martin.
Tuskin kesti poikaparka tukilla, niin hän vapisi.
Virsi veisattiin, rukous pidettiin ja
sen-jälkeen lapset vietiin eri huoneesen. Eri
läksyläiset jaettiin täällä eri ryhmiin.
Oikein kunnioituksella silmäili Martti
„ko-kokirjulaisia", jotka katkismuksensa
olivat loppuUn asti päässeet ja niin monta
,,kovaa päivää" kokeneet. Mitä oli Martti
heidän suhteensa! Hänhän vasta oli
aa-piskirjalainen ja ensikertaa kinkerillä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
