Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 82 -
Kohta jo päästtihetki lyö,
Ja päättynyt 011 täällä työ.
Täällä työl
Työtä mc teimme ahke raan
Aamusta iltaan ainiaan.
Ainiaan!
•la illoin kun nukkumaan vaivuimme,
Me taivaasta armoa pyysimme,
Pyysimme!
.la päivät on poissa nyt lapsuuden,
Mut nuoriksi muutumme jällehen.
Jällchen!
(Lauletaan samalla nuotilla kuin
kehruulaulu „Rcgina von Emmerilz’issä.)
Kersti: Minä odotan vaan
Vuorikuninkaan tuloa.
Antti: Hän lupasi olla täällä hyvissä
ajoin ennen auringon-laskua.
Kersti: Niin, niin, kyllä hän pitää
lupauksensa, sillä hän 011 peräti tarkka
puheissaan ja töissään. Onpa vihdoiu
onnen ja vapauden päivä meille
koittanut!
Antti: Niin, eläköön vapaus! Mutta
tuossa tulee jo kuninkaamme!
Vuoni kuningas (astuu ylös paadelle. 1:
HyvMltaa, armaat! Nyt päätetty on työ.
Ja koska tehtävänne hyväks’ tiedän,
Ma teille lausun ikikiitokseni.
Nyt vapauden hetki teille koittaa.
Siis rientäkäätte vanliempainne luokse,
Ja sulkekaatte liritä syliimme!
Mun tervehdykseni myöskin viekää heille,
Ja lioille näyttäkiiättc sanoilla ja töillä,
Ett’ ahkeruus ja työ saa palkintonsa.
Kersti ja Antti: Oi kiitos, kiitoksia,
herra kuningas! (Hoissansa he syleilevät
toisiansa.)
(Esirippu lattkoe.)
Kolmas näytös.
(Näyttämö sama kuin ensimmäisessä
näytöksessä. Niittyväki on tullut kotiin ja
istuu leväten siellä täällä. Matti ja Toini
ovat kiivenneet tikapuita myöten melkein
katon reunalle asti ja tähystävät metsälle
päin. Liina-täti itkee hiljaa itsekseen /.
Eevi rouva (miehelleen): Voi, annaani,
minua huolettaa sanomattomasti, sillä
Kersti ja Antti yhä vielä viipyvät eikii
muitakaan, jotka lähtivät heitä
hakemaan, kuulu kotiin. Kuinka vaan
niiden lienee käynyt? En voi suoda
itselleni anteeksi, että päästin Kerstin ja
Antin yksin marjaan. Se kukaties oli
parautumatoin leviiperäisyys. (Itkee.)
Saarikoski: Koetapas, ouia vaimo kulta,
vähän tyyntyä! He varmaankin
joutuivat oikealta polulta ja ovat eksyneet,
mutta eihän meidän metsämme niin
laajoja ole, ett’ei heitä löydettäisi, kun
ristin rastin haetaan. Olisin itse
mennyt mukaan johtajaksi, vaan tuo polvi
pahus on vielä niin kauheasti arka
kävelylle. Toini, näetkös jotakin?
Toini (tikapuilta): Eu, isä, en näe
muuta kuin auringon säteiden hohteen
puitten välitse.
Matti: Ja minä kuulen ainoastaan
länsituulen vienoa suhinaa ja kosken
kohinaa Kiiski-ojassa.
Liina-tcili: Minun armaat, pienet
sydänkäpyseni! Missä nyt Menevätkään?
Kukapa tietiiä, vaikka suden kynsissä
olisivat. Itkenyt olen koko iltapuolen ja
vielä kyyneleeni vuotavat!
Eevi rouva: Voi tuskaa ääretöntä!
Toini: Toniupilvi nousee maantieltä
ja lähenee; — nyt jo näen. Mikko se
vaan on, joka Myllylästä palajaa.
Renkimies (toiselle rengille): Pahasti
pelkään, että susi 011 heidät syönyt.
Toinen renki: Niin minäkin. Susi 011
tänä kesänä ollut uiin ihmeen rohkea;
vei se äsken lampaankin mökkiläisiltä
tuolta puolen ojaa.
Eräs vanha vaimo (panee kädet
ristiin): Jumala suojelkoon meidän
isäntä-väkemme herttaisia lapsia!
Matti: Nyt joku juoksee tänne päin,
minkä ennättää! (Iloisesti) Meidän Paavo
se onkin.
Saarikoski ja. Eevi rouva (levottomasti):
Mitä sanomia hän tuonee meille?
Toini: Nyt tulevat, nyt tulevat. Ja
muassa ou Kersti ja Antti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
