Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 83 -
(Matti ja Toini menevät alas tikapuilta,
ja sisään astuu ensin Paavo, sitten Lauri,
Impi, Kersti, Antti ja kaksi kylän miestä.
Myös Toini ja Matti tulevat sisään).
Paavo (kumartaa): Nyt. olemme kaikki
täällä ja elieinä ollaan; ci susi päässyt
repimään eikä raatelemaan.
Saarikoslä ja. Eevi rouva: Kiitos,
Paavo, kiitos! (Samassa astuvat muut. sisääni.
Lauri: Hyvin on kaikki käynyt.
Isä, äiti .ja Liina-täti syleilevät
Kerstiä ja Anttia).
Eevi rouva: Oi tervetultuanne,
lapsikullat, mutta miksi meille tämän teitte?
Impi: He ovat viattomat, äiti, sillä
lie joutuivat kääpiöiden valtaan.
Saarikoski: Mitä puhetta se 011? Kersti
ja Antti, puhukaatte itse puolestanne.
Kersti: Ensin me poimimme
marjoja kopat täyteen; mutta siten
jouduimme yhä syvemmälle metsään. Ja
sitten turhaan etsittyämme oikeata
polkua, rupesimme pelkäämään ja
harhailemaan sinne tiiune, siksi kun tulimme
erään omituisen vuoren juurelle. Vaan
silloin olimme jo niin väsyneet, että
vaivuimme alas mättäälle lepäämään.
Samassa aukeni vuori, jossa kääpiöt
tanssivat, kuninkaansa ympärillä. Ja
sitten — ja sitten, — sitten tulee
pahinta, sillä vuorikuningas sanoi meidän
auttamattomasti joutuneen hänen
valtaansa, koska olimme astuneet hänen
rajojensa sisäpuolelle. Ja sitten
meidän täytyi astua hänen vuoreensa ja
jäädä hänen luoksensa — mutta ei juttu
vielä lopu tähän vaan jatka sinä, Antti!
Antti: Niin, sitten vasta alkoi työ
vuorikuninkaan luona. Kersti kehräsi
pellavia aamusta iltaan, ja minä olin
alinomaa vuorenhakkuussa. Sillä
tavalla aika kului ja rae tulimme
vanhoiksi ja harmaapäisiksi.
Saarikoski: Poika höperö hourailee.
Eevi ruma: Satuja, pelkkiä satuja!
Liina-täti: Lapset ovat nähneet unta!
Kersti: Emme suinkaan; selvää totta se
011. Mutta kuningas vihdoin armahti
meitä, koska me hänen mielestänsä olimme
olleet siivot ja ahkerat, ja muutti
meidät jälleen nuoriksi ja päästi meidät ko-
tiin teidän luoksenne. Lähettipä vielä
kääpiön tulisoihdulla meitä saattamaan,
mutta samassa tulikin meidän väki
vastaan, ja silloin kääpiö hävisi
näkyvistämme.
Kaikki läsnäolevat : Kummallista/
Kovin kummallista!
Eevi rouva: Olkoon miten hyvänsä,
päii-asia on, että meidän pienet
marjassa-kävijämme ovat kotona jälleen.
(Syleilee Kerstiä ja Anttia). Sydämestäni
kiitän Jumalaa, että olen saanut teidät
terveinä ja iloisina takaisin.
iSamassa soitetaan kartanon ruokakelloa
ja kokoontunut väki uousee).
Saarikoski: Nyt ruoalle ja sitten
taivaan Herraa kiittämään (antaa kättä
Kerstille ja Antille), sillä nämä lapset
olivat kadotetut ja ovat jälleen
löydetyt.
(Esirippu laukee.)
Kaksi juhlaa.
{Jalko numeroon 10.)
n 12 päivä Toukokuuta. Minne
vaeltaa nuo lukuisat
kansan-parvet, jotka kaikki yhtäälle
päin näkyvät virtaavan? Minne
aiotaan nuo lukuisat
laakeri-ja kypressi-seppeleet, joita minkä
harraaapää vanhus, minkä nuorukainen
tai neitonen käsissään kantaa? Maamme
säädyt järjestetyissä riveissäsamaasuuntau kohti
kulkevat, ylioppilaskunta, yliopiston
opettajat, edustajia virastoista sekä
lähetys-kuntia muilta seuduilta niinikääu. — Väliä
pääkaupungin ulkopuolella on hautausmaa.
Sinue kaikki suuntaavat matkansa. He
kokoontuvat haudalle, joka pian neljä vuotta
sitten kätki poveensa suurimman miehen,
miukii isänmaa milloinkaan on syliinsä
sulkenut.
Kaikki 011 hiljaista; tuulen henkäys
hiljaa puitten latvoissa humisee, liutuin
niissä viserrellessä. Taivaan kaunelta hajoo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
