Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 85 -
Kertomus Martista, jolla
ei ollut syntymäpäivää.
(Jatkon n :oon 10.)
Jyt alkoi Martille tuskallinen
olo. Kaikki katsoivat sinne,
minne poikaparka vaan meni
ja kotimatkalla tytöt ja pojat
nauroivat hänen
kömpelömäi-syyttään, kun ei muistanut
kumartaa. Sitä ei juuri kukaan
nauranut, että Martti ei ikäänsä
tietänyt, sillä eihän sitä kaikki muutkaan
tarkoin tietäneet minä päivänä olivat
syntyneet. — Alakuloisena tuli Martti
kotiin. Illalla kertoi hän äidille, kuinka
hänelle oli käynyt syntymäpäiväänsä
kysyessä, mutta äitipä se lohdutteli
poikaansa: kunhan pääset rippikouluun,
silloin saat ainakin tietää syntymäpäiväsi,
sillä pappi aina sisäänkirjoittaessa sanoo,
milloin kukin lapsi on syntynyt. Toivoa
oli siis. — Sen verran äidillekin jo oli
käynyrt selväksi, että Martti oli syntynyt
pari viikkoa ennen kynttilänpäivää; mutta
kynttilänpäivähän onkin semmoinen
,juokseva juhla", joka on yhtenä vuotena
ylempänä’", toisena „alerapana." Muisti äiti
sentään senkin, että Martin
syntymävuotena oli kynttilänpäivä hyvin „ylähällä",
s. o. lähellä joulua. Martti taisi siis
syntyä Tammikuun loppupuolella,
Ei uskaltanut Martti enää yrittääkään
ikänsä kysymistä, ensikerralla kun niin
ohraisesti kävi. Ahkerasti luki vaan
poika, päästäkseen pikemmin rippikouluun.
Tuota syntymäpäivää Martti vaan
miettimistään mietti. Ylipäänsä mietiskelikin
Martti hyvin paljo. Mummon esimerkki
olikin hänelle siihen suurena kehoituksena,
sillä aina, kun vaan oli joku merkillisempi
päivä, oli mummo hyvin miettiväisen
näköinen. Mummo oli Martin koliin tultua
sairastunut ja tuon sairasvuoteen vieressä
vietti poika monta herttaista hetkeä
hurskaan mummonsa kanssa,
Syntymäpäiviä erittäin piti mummo hyvin
suuressa arvossa. „Silloin," sanoi mummo,
„olemme astuneet pitkän askeleen
ijäi-syyttä kohti ja hartaasti on meidän ru-
koiltava Jumalaa uutta askelta
ottaessam-me, ettemmo astuisi harhaan.-’
Mielellään olisi Marttikin rukoillut aina
syntymäpäivänsä aamuna — mutta sitä
ei ollut.
„Kuka tietää, vaikka astuisin harhaan,
kun en tiedä rukoilla askelta alkaessani,"
huoahti Martti itseni.
1JI. Miten Martii pääsee kouluun ja
saa semnwisen syntymäpäivän, jota ei
ollenkaan oilaftanut.
Miten olikaan, niin poika
lukuinnossaan sai käsiiusä sanomalehden. Siinä
puhuttiin Hämeenlinnan normalilyseosta.
Nyt muistui Martin mieleen tuo entinen
lastenlehti ja sen herättämä kouluhalu.
„Niin, mutta tuonne kouluunpa pitäisi
minunkin päästä," tuumasi Martti.
Ei tuumaunut poika kauvan, enuenkun
ilmoitti tuumat äidilleen.
„Heitä nyt, hyvä lapsi, ne tuumat pois,"
hätäili äiti. „Iso veromies on koulu ja
mistä siilien saa varat äitiparka, kun ei
ole isä elossa, kun on turva turpeen alla."
Poika ei puhunut mitään, surullisena
meni hän vaan hevosta viemään.
-Äiti," sanoi hän taas eräänä iltana,
^Enköhän minäkin sentään voisi päästä
kouluun, koska naapurin Kallekin käy
koulua?"
Tuota asiatahan ininäkin olen
ruvennut ajattelemaan," lausui äiti huoahtaen.
„Jos Jumala suo, niin koetan laittaa sinut
seminaariin. Mutta siihenhän on vielä
monta vuotta."
„0i, äiti," lausui Martti rukoillen,
„Heminariin en pääse ennenkuiu 18-
vuotiaana, mutta normaalilyseoon nyt jo pääsisin."
„No, miksikä sinä niin suuressa koulussa
sitten tulisit?" kysyi äiti.
„Tahtoisin niin mielelläni tulla papiksi,"
sanoi Martti ja punehtui korviin saakka.
Äiti mietti hetken. Kyynel kiilsi
äidin silmässä, kun hän vihdoin lausui:
,,No, mene vaan poikani, jos tunnet sinne
niin suuren halun. Ehkä se on Jumalan
kutsumusta. Koetan tehdä minkä voin,
auttaakseni sinua. Myödftän lehmii
kir-jarahoiksi ja leivänsärpimeksi saat oman
nimikkolampaasi."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
