Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 86 -
Tuopa vasta oli riemusanomfl.
Innostuneena syleili poika äitiään, joka hänelle
niin suuren onnen valmisti ja niin paljo
tahtoi uhrata.
„Kun vaan pääsen koulusta, tahdon
palkita kaikki uhrauksesi," sanoi Martti
innostuneena äidilleen.
Iloisena läksi nyt Martti naapurin
Kallen luo onneaan ilmoittamaan ja pyysi
samalla, että Kalle vähän ohjaisi häntä
oppimisessa. Mielellään teki Kalle sen, ja
ihmeteltävästi edistyikin Martti.
Tuli tuosta sitten syksy puoli. Lehmä
oli myöty, äiti leipoi eväsleipiä ja Martin
nimikko-lnmmasta tuotiin paistumaan.
„01et sinä oikea ubrikaritsa," sanoi
Martti liikutettuna, kun katseli „Siprinsä"
surullisia, saumanneita silmiä. Hänen
mieleensä muistuivat monet hauskat hetket,
jolloin oh karitsalleen leipää syöttänyt,
monet kirkkahat kevätpäivät, jolloin oli
yhdessä niityn nurmikolla leikkiä lyöty.
Armaita olivat olleet ne ajat, ja suru täytti
Martin sydämmen, kun näki leikkitoverinsa
hänen tähtensä uhrattuna.
Tuon huomasi äitikin. Hän ymmärsi
poikansa surun.
„Lapseni," sanoi hän, „niin se on aina
tässä maailmassa, että jos tahdomme
saavuttaa jotain suurta ja hyvää, täytyy
meidän useinkin uhrata se, mikä meille on
hyvin, hyvin kallista."
Ei puuttunut nyTt enää muuta kuin
papinkirja. Mitäs muuta, kun poika
[lappilasta hakemaan. „Nythän saan
tietää sjmtyuiäpäivänikin," iloitsi poika, —
Tuskin oli Elokuun aurinko nousnnt
metsän tasalle, kun jo Martti oli kiitämässä
kirkonkylään päin. Puolitoista oli sinne
penikulmaa, mutta mitä se matka on sille, jolla
on iloinen sydän kuin linnulla ja kepeät jalat
kuin jäniksellä. Metsän kantta kiiti Martti
kengät kainalossa, eikä pysähtynyt,
ennenkuin puolitiessä tuolla metsälammen
roimalla. Siellä istahti poika
sammalmät-täälle ja katseli ympärilleen. Kyllä oli
täällä katsottavaa ja Martin sydän oli
sulaa ilosta ja kiitollisuudesta. Lampi oli
tyynen tyyni ja kirktts kuin kuvastin.
Kaikkialla loisteli kirkkaita kastehelmiä
ja kesän viimeiset kukat kohottelivat päi-
tään ikäänkuin olisivat sanoneet
byviä-huomenia aamu-auringolle. Kuuset
kuiskailivat ja linnut livertelivät niin
herttaisesti. — Vaan olipa Martti kuulevinansa
ilmasta surullisiakin säveliä. Ne olivat
muuttolintujen jäähyväisiä
syntymäseudulleen.
„01enhan minäkin tavallani muuttolintu,"
tuumasi Martti ja hyräili itsekseen:
,.Minäkin nyt linnun lailla
Riennän synnyinseudultain.
Kuiskauksen kuulen hellän
Vielä kerran kuusiltain.
Kohta, kohta jäänyt on
Synnyinseutu verraton!"
Reippaasti nousi taas Martti ju iäksi
eteenpäin. Koulua ajatellessa meni aika
semmoista menoa, ettei Martti huomannut
kuun, ennenkuin oli matkansa perillä.
Pappilan punainen pytinki jo näkyi.
Martti istahti tien viereen, pyyhki kasteen
jaloistaan ja veti saappaat jalkaansa. —
Vähän sentään vapisutti miestä, kun
kirkkoherran kamarin ovi avautui.
(Jatk.)
u li h ien fmiooä.
Kesäll’ on tapana hommata häitä,
Kukilla koristaa tyttöjen päitä.
Häitä jos nuketkin hommata voisi,
Se vasta kovasti lystiä uisi.
— Morsiameksi o is sopivin Sanna,
Morsius tytöiksi Niina ja Nanna.
Tanssimasaliksi pantaisi — pöylii.
Huvetaan toimehe i! Sulho, on Jukka.
Tässä on sulhasen rintahan kukka,
Tässä on mursiusruunuhun kukat.
Tuossa on huntu ja silkkiset sukat.
— Matta
voi! morsiutihameja „ frakki
Valkoiset, liivit ja korkea lakki!
— Mistähän maailman mailta ne saisi S
Verkainen viitta on Valpurin yllä.
Taostahan tuleekin tarpeita kyllä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
