Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 8R —
Ki rjelaattkko.
Tilliin lukijat ovat hyväntahtoisesti sen
toimitukselle lähettäneet kertomuksia,
runoja .ja arvoituksia Niistä jokaiselle lä
hettäjälle paljon kiitoksia! Tilhi iloitsee
nähdessänsä pieniä kynäkokeitanne ja
tulee tästälähin aina viimeistä edellisellä
sivullansa julkaisemaan pienten lukijoittensa
kynäkokeita. Tämä sivu tulee siis
olemaan lähetettyjä kirjoituksia varten ja
niitä painetaan vähä hienommalla präntillft
kuin muita kirjoituksia lehdessä. Seuraava
kirjoitus juuri näitä.
Lupauksensa rikkoja.
Hilja ja Hanna olivat erään varakkaan
kauppamiehen lapsia. Iältään oli Hilja Hannaa
puolitoista vuotta vanhempi.
Hanna oli kivnloinen, vaan muuten hyvän
tahtoinen, kiltti tyttö.
Hilja usein salaa äidiltänsä teki vastoin
sairaana olevan sisarensa tahtoa, vaan Hanna ei
siitä milloinkaan valittanut.
Hanna oli hyvässä sovussa kaikkien
leikki-toveriensakia kanssa, niinkuin hyvät lapset
ainakin ovat.
„IIanna tiu sairas, hiin on juuri nukahtanut,
nyt menen hetkeksi nauttimaan raitista ilmaa."
Näin puheli äiti Hiljalle ja jatkoi vielä:
,,lliljaseiri, ole sinä niin kauvan siivosti
kotona". Istu hiljaa vuoteen ääressä, etfet
herätit sairasta siskoasi."
„St’n teen, äiti,’1 vastasi Hilja nöyrästi ja
sitten istahti hiin pöydän luona olevalle
tuulille ja katseli nukkuvaa sisartansa nannaa.
Kotvan aikaa katsottuaan, huomasi hän
akkunalla omenan, jonka eräs rouva oli
tuonut sairaalle Hännälle, mutta nyt ei
muistanutkaan Hilja äitinsä taannoista varoitusta.
Huolimatta inistään, otti hän omenan, katseli
sitä, kuinka kaunis se oli. Sitte astui hiin
makaavaa Hannan luo. ajattelematta ny kiisi luin
Hannaa kädestä, vnan Hanna ei heti herännyt,
silla raskaasti oli hiin nukkunut; vihdoin otti
hän Hannaa korvanlehdestil. ja näpisti sitä
niin kovin, että täyttä suuta parkasi
Hanna-raukka itkuun.
Milja ei vieläkään huomannut, kuinka
pahasti’ hiin oli tehnyt; yliiiti pyöritti vaan
omenaa Hannan silmäin edessä. Mutta Hanna
ei katsonut sitä, vaan vaipui uudestaan
uneen.
liuu Hilja nyt huomasi, ettei Hanna enää
jaksanut liiilulii hänen kiusaamistansa, meui
hiin jälleen istumaan, ja asetti omenaa
ikkunalle niiu kuin se oli ollutkin, ettei vaan
äiti huomaisi hänen sitii liikuttaneen.
Kuu Hiljaulijälleen iatalitaiiul, laski hän päänsä
pöydälle ja siinä oli hän aivan
nukkuu,»isillään, mutta samassa aukeni ovi, sisään astui
Valkeisin vnattirifcin puettu pienokainen;
sanaakaan virkkamatta meni hän nukkuvan
nannan luokse ja lausui:
„llanna, ystäväni, etkö tahdoseurata minua?"
Hilja kuuli, miten Hanna hiljaisella äänellä
antoi myöntävän vastauksen: ,,’tahdon!"
Pienokainen otti Hannan syliinsä, suuteli
häntä ja astui sitten keskemmälle huonetta,
luoden silmänsä taivasta kohden. Samassa
aukeni katto, joka oli heidän päänsä päällä.
Pienokainen levitti kultaiset siipensä, ja
niin lensivät ho ylös näkymättömiin.
Kummastellen katseli ’ Hilja tiitä, hiin oli
aivan pyörryksissä. Hanna ’oli kadonnut
hänen näkyvistänsä. Hän ilki kadonnutta
sisartansa. Nyt olisi Hilja kärsinyt kuinka
suuren rangaistuksen hyvänsä, jos"vain olisi
saanut Hannan takaisin.
.Mutta Hannaa ei kuulunut eikä näkynyt, hän
oli kadonnut
Hilja suri katkerasti. Itkien huusi hän
sisarellensa: „Tule, rakas sisareni, tule,
en koskaan tee vastoin tahtoasi: aina
tahdon olla sinulle nöyrä ja ystävällinen!
Oi. kuinka olen onnetoin ilman sinua,
sisareni rakas." Näin vaikeroitsi Hilja-parka.
Samassa tuli äiti kotia. Kuultuansa Hiljan
surkean hätähuudon, riensi hän häneu
luokseen; äiti luuli olevan suuremmankin hädän.
Mutta se olikin vaan uneksimista.
Kaavan tunnusteli Hilja, ennenkuu huumasi
uneksineensa. Vaan nähtyänsä Hannan,
hypähti hän ilosta sisarensa kaulaan ja lausui:
„Oi, rakas siskoni, sinä et voi uskoa, kuinka
olen nähnyt hirmuista unta! tilin kadottaa
rakkaan sisareni, ja se oli tietysti
rangaistukseksi siitä, kuin olen ollur paha sinua kohtaan."
Ja sitten jatkoi hän: „rakas Hanna, voitko
antaa anteeksi kaikki rikokseni, tilitit olen
sinua vastaan tehnyt?"
..Kaikki saat anteeksi, kaikki, kuin vaan
rukoilet Jumalalta," vastasi Hanna.
Hilja Inskeusi polvilleen, pani ristiin
kätensä, ja rukoili Kaikkivaltiasta Jumalaa, että
Hän’ antaisi viisautta ja voimaa, että hän
voisi voittaa pahan sydämmensä ja kaiken
pahan. Hetken kiiluttiin kutsui hänet äiti
luoksensa lausuen:
, Hiljaseni, miksikä olet pahoittanut Hannaa,
ja rikkonut lupauksesi?"
„Oi, rakas äiti, kuinka olen ollut paha,
mutta tästä lähtien tahdon olla aina hyvä,
kun vaan saan anteeksi kaikki pahat teköui."
,,Jumala siunatkoon teitä lapsukaiseni,
sanoi iiiti, laskien kätensä lastensa pään päälle.
Katuvainen oli saava anteeksi rikoksensa."
Kr-r.
HELSIN01.8 SÄ,
Weilin &lMus’in os.-ylit. kirjap. ja kustantama, 1885.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
