Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 87 -
— Nuketkos kesällä kaipaavi viittaa?
Valpuri riitasta väli immin piittaa,
Morsiush amefau jiian on im tm is.
Sejiiis se vasta on ihiuehen kaunis:
Valkoinen ihan ja kukkia fäynttä.
Naapurin nuket ne intoihin tiimlaan,
Koivusta malmlaa maljoiksi juodaan.
Papiksi pannahan tytöistä Kaija,
Lukkarin virass’ on Viivi ja Muija.
— Mutta voi! mihinkäs hävisi Jukka?
liianpa pidot nyt perivi liukka!
Hakekaa sulhasta, — hakekaa jouhiini!
Nytpiihäu hoppua heräsi tuosta:
Siinäpä saatihin hakea, juosta.
Haettiin liylh/ltä, sänkyjen alta,
— Eipähän veitikka lirkkaa malta —
Tyttöset oikein kun etsiä koitti,
Ilo ja ihastus ikävän voitti:
Pastorin — taskusta tavattiin sulho!
Kkkk.
Naeiuin päiväkirjasta
koulua lopettaessa.
Imevät, tuo k (uivan odotettu rakas
vieras, on vihdoin tullut kylmään, pimeään
Pohjolaankin. IHkona on jo niin ihanaa:
lumi ja jää ovat sulaneet, taivas on
sininen ja kirkas, linnut laulavat ja ruoho
alkaa viheriöidä. Moni silmä halukkaasti
katselee ulos koulnhuoneitten ikknnoista
ja koululapset iloitsevat lähestyvästä
ke-sälu vasta.
Olenko minäkin iloinen? Eihän suru
minua paina, vaan ilooni sekaantuu
kuitenkin totisia, surumielisiäkin ajatuksia.
„01enko oikein käyttänyt kallista
koulu-aikaani?" Tämä kysymys herää
monasti mielessäni, muistellessani kuluneita
vuosia, jotka pienine murheineen ja
huolineen kuitenkin ovat olleet vaan jakso
onnellisia, iloisia päiviä, verrattuna oloon
elämän suuressa koulussa, jossa saa niin
pitkiä, vaikeita läksyjä. Ja omantunnon
yksivakaiseen kysymykseen täytyy minun
vastata, että usein olen kyllä tietänyt
velvollisuuteni, mutta usein olen laimiinlyönytsen.
Usein olen sen kautta saattanut murhetta
opettajilleni ja vanhemmilleni sekä
vahinkoa itselleni.
Minlainen tulee siis hyvän oppilaan
olla? Hänen täytyy olla kuuliainen
opettajilleen ja koettaa kaikin tavoin
huojentaa heidän vaivaansa. Ainoastaan siten,
osoittamalla ahkeruutta, tarkkuutta ja
tottelevaisuutta, voi hän näyttää
rakkauttansa ja kiitollisuuttansa opettajiansa
kohtaan. Silloin kun opettaja näkee, että
oppdaat ilolla täyttävät hänen käskyjänsä,
että he tarkasti kuuntelevat hänen
opetuksiaan ja koettavat seurata niitä, silloin hän
voikin iloisemmalla mielellä jatkaa vaikeaa,
mutta ihanaa, korkeaa tehtäväänsä: Jumalan
pelvon ja oikean sivistyksen siementen
kylvämistä nuoriin sydämmiin. Hyvä oppilas
on vielä nöyrä ja vaatimaton. Ei hän
koskaan ylpeile siitä, että hän ehkä 011
jossakin suhteessa taitavampi kuin hänen
kumppaninsa. Hän kyllä pitää arvossa
hyvää muistiaan ja ymmärrystään tai
muita lahjojaan, mutta hän tietää, että
hän on ne saanut lahjaksi Jumalalta ja että
hänellä on niistäsuuri edesvastaus Jumalalle.
Kun muistan, miten usein olen
pahoittanut rakkaita opettajiani, täyttyy
sydäm-meni vielä suuremmalla rakkaudella ja
kiitollisuudella heitä kohtaan.
Väsymättömällä kärsivällisyydellä ja ystävyydellä
ovat he ohjanneet ja opettaneet meitä.
Heidän opetuksensa tidevat alinomaa
minua seuraamaan ulkona maailmassa.
Tulen monessa kohden nauttimaan heidän
työnsä ja taistelunsa hedelmää. Jumala
heitä tuhatkertaiaesti palkitkoon!
Huomenna palajan kotiin — oi, armas
kotini, vihreitten lehtojen suojassa! Siellä
odottaa minua isäni rakkaus, äitini
hellyys. Armaat vanhempani! Voinko
hyvyytenne palkita? Te annoitte minun
saada hyvän opetuksen, te valmistitte
mi-nullo tUaisuudeu tietojen hankkimiseen.
Kaikki, mitä minulla on, tietoni, taitoni,
kaikki, kaikki kuuluu nyt kodilleni. Isääni
tahtoisin palvella, äitiäni auttaa, pikku
siskojani neuvoa.
Enköhän silloin myös palvele Jumalaa?
Olenko siten hyväksi isänmaallenikin ?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
