Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 101 -
Roosa F.: Kuinka ihanaa, kuinka
ihanaa! Kuinpa olisi mustalainen!
Aunusta F.: Ja sai s joka päivä samoilla
metsässä katselemassa kuuta!
Lotta A.: Olisiko tuo niin hauskaa?
Sellaista pian nälkä tavottaisi.
Viktoria S.: Ja sitte pitäisi käsistä
pouvata:
Fanny B.: Ja eikö olisi hupaista
saada kitaralla soittaa sekä tanssia
soiton mukaan, Lotta? Taisihan Preciosa
tanssia?
Sofia K.: Kysyt vielä, taisiko hän?
Oi, hiin osasi tanssia erittäin hyvin.
Näin tällä lailla . . . Vaan tanssimisessa
ei kenkään voi vetää mustalaisille
vertoja. — Tietäkää, että nuo kurjat
raukat ovat kärsineet paljon vääryyttä
ihmisten kautta Espaniassa.
Lotta A.: En koskaan ole kuullut,
että senlaisesta syystä kellään olisi
tapana tanssia.
Sofia K.: Kyllä se on tapahtunut
useinkin — tuskissa ja epäilyksissä.
Ettepä voi käsittää, kuinka hauskaa on
olla epätoivon vallassa. Katsokaa, nyt
aion olla Viardana. Nyt asetutte
piiriin tähän lattialle (tytöt asettuvat). On
pimeä yö. Pata seisoo tulella (panee
ompelukorin lattialle). Minä
hämmennän puuroa (tekee koikkuuksia
viivotti-mella). Ja sitten sanon (korkealla äänellä):
Preöiosa, lemmittyni, joko taas sepität
lauluja kuulla (tavallisella äänellä). Nyt
olen näkivinäni Allonsou tulevan
ratsastaen kuutamossa (karkealla äänellä). Oi,
kuinka säikähdin, armollinen herra.
(Viimeisiä sanoja lausuessa tulee Rouva
Streng tyttöjen huomaamatta buoneesen
ja seisahtuu hetkeksi kuuntelemaan).
Rouva S.: Niin, sitä minäkin arvelen
(kukin tyttö juoksee hämmästyneenä
paikalleen). Selvästi huomaan, että nuo
narrimaiset teatterit taas hyörivät
pääs-sänne. Lapset, lapset, leikillä on aikansa
ja samoin tositoimellakin. Minä tahdon
kuitenkin armahtaa teitä, jos tänään
osaatte läksynne paremmin kuin tämän
viikon edellisinä päivinä. Jatkakaamme
maantiedettä. Boström . . . sano, mikä
meri tämä on? (osottaa kartalle).
Fanni/ B. ^heräs mietteistään):
Pohjoinen, Tanssimeri.
Rouva S.: Hourailetko, tyttö?
Pohjoinen Tanssimerikö?
Fanny B. (häpeissään): Tahdoin sanoa:
Jäämeri.
Rouva S.: Entä suuri saari tuolla
ylhäällä?
Fanny B.: Huippuvuoret.
Rouva S.: Ja maa täällä alhaalla,
Friman?
(Jatk. i
Kertomus Martista, jolla
ei ollut syntymäpäivää.
(Jatkuu n:oon 12.)
VI. Marlin kalidrskipnmenrs
syntymä-päivä.
Vihdoinkin oli Martti tullut
yli-oppi-laaksi ja saanut valkolakin päähänsä.
Iloisena kuin lintunen riensi hän äidin
luo. Kyllähän sen arvaa, mimmoisella
tunteilla äiti vastaanotti poikansa, jota
kouluttaessaan oli niin paljo työtä tehnyt
ja taistellut. — .Syksyllä joutui Martti
koti-opettajaksi oman pitäjänsä ystävällisen
kirkkoherran perheeseu. Tunnollisesti
toimitti Martti täällä kaikki tehtävänsä, siksi
saavutti hän sekä kirkkoherran että hänen
rouvansa luottamuksen. Oppilaatkin
Marttia rakastivat ja tahtoivat aina tuottaa
hänelle iloa. Kerran kysyi Kalle-poika
isältänsä: »Isä, koska 011 Marttisedän
syntymäpäivä ?" Isä katsoi kirkonkirjasta
ja Marttisedän syntymäpäivä pantiin
muistoon.
Eipä unohtanut Martti itsekään
syntymäpäiväänsä. Kativan valvoi hän
syntymäpäivänsä edellisenä iltana yksinäisessä
vinttikamarissaan. Hän tarkasteli
menneitä vuosia. Ne olivat hänelle olleet
sarja Jumalan hyviä töitä ja hän kiitti
niistä hartaasti kaiken hyvän antajaa.
Edessä oli tuntematon tulevaisuus. Monia
vaaroja ja taisteluja voisi se tuoda
mukanaan ja mikä pahinta, kohtaavat kiusaukset
voisivat viedä häntä harhatielle; vaan
nuorukainen rukoili: „Herra, osoita minulle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
