- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
102

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 102 -

sinun ties, vaeltaakseni sinun tntuudessas",
.ja silloin nukkui hiin rauhassa.

Ahkerasti oli alakerrassakin puuhattu
vaan siitä ei Martti mitään tietänyt. —
Aamulla, kun hän vielä nukkui syvässä
unessa, alkoi oven takaa kuulua hiljaisia
säveleitä:

„Oi Herra nuoruuteni t\jan
Sinulle tahdon uhrata
Ja suloisimman armahtajan
Ain pyhää mieltä noudattaa.
Siis ota mua suojuhus
Niin pysyn aina omanas" j.’ n. e.

Martti avasi silmänsä. Kuu kuinoitti
kirkkaasti läpi ikkunan, jossa jääkukkaset
hopealta hohtivat. Koko huone näytti
lumoavan kauniilta. Kirkkain valo
lankesi vuoteen vastaiselle seinälle, jossa
riippui taulu. Se kuvasi rukoilevaa
Samuelia. — Virsi kaikui yhä. — Martin
täytyi ilosta itkeä. — Tämmöistä aamua
hänellä ei ollut koskaan ollut.

Martti pukeusi kiireesti ja lähti
lähimpään huoneesen, josta laulu kuului.
Valkoisella, kukilla koristetulla pöydällä paloi
haarakynttilä.

Lapset., jotka tänäpäivänä pitivät huolta
vanhempainkin herättämisestä, olivat
riemuissaan, kun tänäpäivänä laululla saivat
herättää Marttisedän.

Kaikki toivottivat Martille onnea ja nyt
kehoitettiin häntä katsomaan pöydälle. Siinä
oli sieviä, lasten valmistamia lahjoja:
kynän-pyyhe, kirjanierkkiä, paperisia
Jamppu-niattoja y. m. joita Martti päätti aina
säilyttää kalliissa muistossa. Keskellä
pöytää oli kumminkin paras lahja: kaunis
Raamattu, jonka kauteen kirkkoherra oli
piirtänyt Samuelin sanat: „Puhu, Herra,
sillä sinun palveliasi kuulee." — Samuelin
tavoin tahtoi Marttikin tulla kuuliaiseksi
Herrau palveliaksi. Hän tunsi, että Herra
häntäkin, kuten Samuelia, oli kutsunut
aikaisessa lapsuuden ijässiii Ylioppilaaksi
tultuaan oli Martti paljon miettinyt, mitä
aineita hän yliopistossa mpinisi tutkimaan
.ja mille uralle hiuteu tulevaisuudessa tuli
antautua. Martti arveli, ettii hän ei
tahtoisi päättää 20 syntymäpäiväänsä,
eunen-kun tuo kysymys oli hänelle selvinnyt.
Lapsuudestaan asti oli hän sydämestään

halunnut päästä papin virkaan, vaan kun
nyt piti sen valmistaumiseen antautuu,
kammoi hän tämän viran edesvastauksen
alaisuutta. Martti rukoili, että .Jumala
valaisisi hänen mieltänsä ja osoittaisi,
minkä kutsumuksen Hän oli hänen
elämällensä määräunyt. Hän taisteli kauvan
rukouksessa; monet epäilykset vahtisivat
hänen mieltänsä. Hän avasi Raamattunsa
ja siitä aukesi Matheuksen 19 luku, jossa
Jesus puhuu työväestä viininamäessä. Nuo
sanat: „meukäät tekin minun viinamäkeeni!"
kohtasivat hänen sydäntänsä, hän tunsi,
että Jesus tässä hetkessä puhui ne
hänelle. Hän lankesi polvillensa ja rukoili,
että Jumala auttaisi häntä, että hänestä
tulisi nöyrä, uskollinen työmies Hänen
viinamäessään.

Oli kulunut kaksi vuotta edellisestä
tapahtumasta. Ne olivat kuluneet
Martille ahkerassa valmistamisessa hänen
tulevaan kutsumukseensa; viikko sitte oli
hän vihitty papiksi ja oli tullut
määrätyksi kotipitäjäänsä kirkkoherran
apulaiseksi.

Tänä vuonna oli Martin syntymäpäivä
hänestä merkillisin kaikista. Se sattui
juuri olemaan sunnuntaipäivänä ja silloin
saarnusi Martti ensi kerran uuteen
virkaansa astuttuaan.

Mitä nuori pappi ajatteli aamun
hiljaisessa hetkessä pienessä kamarissaan, miten
hän tuuti iloa, pelkoa, kiitollisuutta — siitä
emme nyt puhu.

Kirkkaassa talvi-ilmassa kaikuivat
heleästi kirkon kellot. Väki kokoontui
kirkkoon ja olipa niiden joukossa moni, joka
hartaalla mielellä toivoi kutdla ,,Martti
maisteria," moni heistä lapsuudestaan oli
rakastanut häutä ja moni vanhakin
toivoi hyvää tuosta nuoresta papista, jonka
vakavaa käytöstä he olivat oppineet
kunnioittamaan.

Nyt alkoi jo jumalanpalvelus. Tuolla
penkissä istui Martin äitikin. Knkapa
tästä päivästä olisi iloinnut ell’ei hän?
Hau kumartui neuäliinaansa ja itki ilostu.
Kirkosta päästyä kutsui kirkkoherra hänet
puolipäivälliselle. Onnellisesti hymyillen
katseli äiti poikaansa istuen hänen vie-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0106.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free