Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 107 -
Roosa F.: Mutta, Sofia kulta,
piloillasi-Unn vaan sitä puuhailet, muuten voisi
isä ja äiti suuttua.
Sofia K.: Jos he vihastuvat, niin
voivathan he jälleen ryöstää meidät
luoksensa.
Viktoria S.. Hirmuisen hauskaa.
Kaikki tytöt.: Niin hauskaa, niin
hauskaa! Nyt saamme tulla pois ryöstetyksi!
Sofia K. Tulkaa nyt. Iltapäivällä
tapaamme toisemme.
Kaikki: Niin hauskaa, niin hauskaa!
(Esirippu lankee.)
(Jatk.J
Rauhattomuutta — rauhaa.
„Tule kanssamme, Hilja, tule
kanssamme metsään! Marjat ovat kypsät ja
kukkia on siellä yltäkyllin. Ilma 011 ihana
ja linnut laulavat. Tule, Hilja, joutuun."
Näin kehoittivat Hiljaa naapurin tytöt,
jotka iloisina marjatötteröineen astuivat
metsää kohti.
„Eu vielä pääse metsään menemään",
sanoi Hilja, joka istui kuistissa sukkaa
kutoen.
„Miksikä ei?" tytöt kysyivät.
„En ole vielä kutonut niin monta
ympärystä, kuin äiti on määräkseni pannut",
Hilja vastasi.
„Pyydä äidiltäsi, että ensin saat mennä
metsään ja vasta sieltä tultuasi kutoa
sukkaa", kehoittivat tytöt.
„Ei se auta, jos pyydänkin", sanoi
Hilja, „sillä äiti aina sanoo: ensin
velvollisuus, sitte vasta huvi’’.
„Oi jos olisin tiennyt teidän tänään
menevän marjaan, lisäsi hän vielä, „niin
olisin noussut aikaisemmin aamulla ja
silloin olisivat nuo kaksikymmentä
ympärystä, jotka äiti 011 määräkseni pannut,
valmiiksi kudotut. Silloin olisin nyt
valmis lähtemään marjaan. Nyt. en voi päästä,
ja Yrjökin jo tarvitsee sukkansa."
„Hohhoo", sanoi joku joukosta, „kyllä
mahtaa olla ikävää kauniina kesäpäivänä
tehdä työtä".
„Niin, kyllä Hiljan äiti on kovin
ankara," sunoi toinen.
„Niin kyllä", lisäsi siihen vielä
kolmas. „Oikeinhan se on julmaa: täytyy
vielä kutoa sukkaa, kun koulu on
loppunut".
Noin puhuivat tytöt lähtiessään.
Tosin ei heidän tarkoituksensa ollut puhua
Hiljan kuullen, vaan Hilja kuitenkin kuuli
joka sanan. Heidän lauseensa kohtasivat
ei ainoastaan hänen korviansa, vaan
hänen sydäntänsä. Ne olivat siemeniä, jotka
sydämmeen kylvettyinä pääsivät itämään,
jopa kantamaan hedelmääkin. Hilja laski
kutimensa syliinsä ja silmillään seurusi
tovereitaan, jotka, kävellen läpi kukkivan
nurmikon, silloin tällöin poimien jonkun
kukkasen, jo lähenivät metsärinnettä. Hän
ei enää huolinut kutoa sukkaansa, hän ei
ajatellut armasta äitiänsä, jota hän
kuitenkin niin paljon rakasti, hän ei
muistanut pikku veljeänsä ja että hän pian
tarvitsi uusia sukkia. Hän muisti vaan
itseänsä — kovin kohdeltua tyttö parkaa,
jonka kauniina kesäpäivänä täytyi istua
kohdallaan ja kutoa karkeaa sukkaa. Muut
tytöt saivat vapaasti juoksennella
metsässä, hän vaan oli kuin vanki, tuomittu
ankaraan työhön.
Katkera mieli-ala, se oli hedelmä, joka
oli päässyt Hiljan sydämmessä kasvamaan.
Ja kun kerran katkera mieli oli
päässyt hänen sydämmessääu versoomaau, niin
kuiskasi kiusaaja hänelle vielä monta
sanaa, jotka antoivat uutta yllykettä hänen
katkeruudelleen.
Hilja oli kyllä koulussa oppinut monta
lausetta, joilla hän olisi voinut vastustaa
kiusausta. Senlaisia ovat esim, lause: Te
lapset, olkaat kuuliaiset teidän
vanhemmillenne kaikissa, sillä se on Herralle
hyvin otollinen! Sama te myös 4:nen käskyn
sanat, jotka vielä lupaavat, menestystä ja
pitkää ikää sille, joka niitä täyttää. Vaan
niitä ei Hilja nyt tahtonutkaan mieleensä
muistuttaa.
Hetki hetkeltä kului, taisi jo olla puoli
tunti siitä, kun tytöt olivat lähteneet,
vaan Hilja ei sen jälkeen ollut kutonut
niiu silmääkään. Hän istui vaan ja pyyhki
kyyneleitänsä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
