Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 108 -
He lupasivat viipyä suuren koivun
juurella tuolla Vuolan ojalla. Mitä, jos
vielä saavuttaisin heidät", ajatteli Hilja.
„Vaan miten kävisi silloin työn, jonka
äiti on määräksesi pannut?" muistutti
omatunto.
„Olisiko vaarallista", kuiskasi kiusaaja
Hiljan korvaan, „jos siirtäisit
nuppineulan, joka osoittaa, mistä tänäpäivänä
rupesit kutomaan, vähän alemmaksi. Ei sitä
äiti huomaisi. Tee niin ja lähde marjaan,
niiu voit vielä saada iloisen päiväu."
„Jos niin teet", sanoi taas omatunto,
niiu teet itsesi syypääksi „petollisuuden
syntiin".
„Seu voit sovittaa sUlä, että huomenna
kudot kahden verran. Samahan se on,
koska työ tehdään, kunhan se vaan
tehdyksi tulee", puhui taas kiusaajan ääni
Hiljan svdämmessä
Noita vastakkaisia ääniä Hilja ei 9nää
tahtonut, kuulla. Hän heitti yht’äkkiä
ku-timen luotaan, katsahti ulos, ihmeen
kaunis oli ilma — ei, hänen täytyi päästä
lähtemään.
Kukapa tietää, huomenna saattaisi
sataa, ett’ei koko päivänä voisi olla
ul-koua.
Hän otti kutimensa uudestaan, laski
nopeasti kaksikymmentä ympärystä
alaspäin ja siirti sille kohdalle nuppineulan,
riensi äitinsä huoneesen ja sanoi: „äiti,
olen jo kutonut sen, minkä minulle täksi
päivää määräsit. Saanko nyt lähteä ulos?"
Tätä sanoessaan tunsi Hilja ahdistavan
tunteen sydämmessään. Valheen hedelmä
ei milloinkaan mieltä iloiseksi tee.
Tyttö ei rohjennut katsoa äitiinsä, hän
tiesi, ett’ei hän nyt olisi kestänyt hänen
silmäystään.
„Todellako", sanoi äiti, „oletko jo
saanut sen tehdyksi? Olet ollut oikein
ahkera ja kiltti tyttö".
Nuo sanat pistoksena koskivat Hiljan
sydäntä. Hän tunsi hetken taipumuksen
heittäytyä äidin kaulaan ja hänelle
kertoa pahan tekonsa, vaan samassa kuiskasi
kiusaaja hänelle suloisia sauoja viileästä,
tuoksuvasta lehdosta, tovereista, jotka
paraikaa poimivat kukkasia ja meheviä
mansikoita — ja vielä lisäksi muisti hän to-
vereinsa sanat: „ Hiljan äiti on kovin
ankara, oikeinhan on julmaa, kun täytyy
kutoa sukkaa, vaikka juuri on lopettanut
koulun." ’ Aiti lupasi Hiljan menemään,
ja Hilja lähti, mutta tyttöparka ei tällä
kertaa, kuten tavallisesti, voinut iloisesti
suudella äitiä ja sanoa: kiitos, oma äiti
kultani.
Hänellä oli lupa inennä ja lähti
menemään, vaan ei hän nyt, kuten aina ennen
huviretkille lähtiessään, kepeänä kuin
keijukainen lennähtänyt, alas rappusia. Hän
päin vastoin viipyi, viipyi joka askeleelta,
tuntuipa siltä kuin olisi ollut lyyjyä
hänen jaloissaan. Niin, siltä tuutuu, kun
omalla tunnolla on joku kuorma, painaapa
se vielä raskaamminkin kuin lyyjy ja
semmoinen kuorma omalletunnolle karttuu,
kun syntiä tekee.
Hetken kuljettuansa, jos kohta
hitaas-tikin, saapui Hilja metsään ja niin kävi,
kuin hän oli arvannut, tytöt olivat vielä
koivuu juurella Yuolan ojalla. Riemuten
tytöt juoksivat häntä vastaan.
„Hilja, Hilja, pääsitkö sinä kuitenkin",
riemuitsivat he.
„Minkä ihmeen kautta se on
tapahtunut?" kysäsi vielä yksi heistä.
„Minkä ihmeen kautta?" toisti Hilja
ja toivoi sydäniHiessään, ettei siitä asiasta
enää puhuttaisi.
Hilja koetti näyttää iloiselta, mutta se
ei tahtonut oikein menestyä. Hänen
paras ystäväusä, Elsa, sauoi: Hilja, miks’et
ole iloinen? Olehan nyt iloinen, kun äitisi
suostui päästämään sinut kanssamme".
nMit.en sait äitisi suostumuksen?"
muistutti vakavasti omatunto. Hilja muisti
sen lisäksi, että äiti kerran oli lausunut
ilonsa siitä, ett’ei hänellä milloinkaan
ollut lapsistaan sitä surua ollut, että heistä
joku olisi hänet pettänyt.
,,Nyt olen pettänyt äitini", ajatteli Hilja
ja mahdotonta oli hänen nauraa, vaikka
mitä sukkeluuksia kumppanit pakinoivat.
„Jos äitini tietäisi, mitä nyt olen
teh-uyt, niin ei hän voisi minua enää
rakastaa", ajatteli hän taaskin.
Muut tytöt, juoksivat metsässä,
hyppäsivät mättäältä mättäälle, kiveltä kivelle,
lauloivat ja pakinoivat. Jo olivat saaneet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
