Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 111 -
tunut. Työ se hänestä nyt oikein
suloiselta tuntuisi ja kuinkii tuskallinen Sitä
vastuun oli ollut huvi, jota oli etsinyt
velvollisuuttansa laithiinlyömällä.
Hartaat kyyneleet, valuivat Hiljan
poskille; kyyneleiltä ei hän voinut nähdä,
että surun läpi loisti äidin silmistä ilon
sädekin. Äiti kiitti .Jumalaa siitä, että
Hilja oli saanut voimaa tunnustuksen kautta
murtaa synnin kahleen. Hän tiesi, että
Hiljan suru oli suru Jumalan mielen
jälkeen ja siksi tiesi hän, että hiin sai antaa
Hiljalle anteeksi ja kehoitti häntä
pyytämään anteeksi Jumalalta.
Saanko taas olla oma Hiljasi?" kysyi
tyttö kyyneleissä ja sydäuimellisesti sulki
äiti hänet rintaansa kohti.
Yksinäiseen kamariinsa tultuansa
lankesi Hilja polvillensn jn rukoili hartaasti
Jumalalta anteeksi untauiusta ja uutta
armoa. Rauha valui silloin hänen sydiimineensä
ja lopullisesti puhkesi hän iloiseen
kiitokseen. rJumalan sana neuvoi minua, se antoi
minulle rohkeutta tunnustukseen, se antoi
minulle voimaa tahtomaan parempaa",
ajatteli hän. »Jumalan armo yksin voi
minut paremmaksi tehdä" ja silloin istui hän
harmonien ääreen ja veisasi virren.
Aivan omakseen tunsi hän sanat:
Ilman Jesust’ tulen hukkaan,
liinan aruioo Jesuksen"
Sydän saa ahdistuksen.
<.11 iioiicoli h ci in!
Hc Imi se lumesta leipovi kakkarat,
Sokerileiviit ja makeat makkarat.
Ihrkkuset somasti Ainolle antaa.
Ja Aino ne — kuumahan ■uunikin kantaa.
.Jumpahan kakut ja makkarat paistuvi."
Tuumori tytöt— ..uenamnalla muistun\u
Hetkisen perästä avataan uunia:
..No kovinpa täällä un kakkarat kuumia."
..Hyvänen aika’, — mut veissäSon kakkarat,
Sokerit ei riit ja makeat makkaratf
Täällähän höyryä on niin että . . .
.la pikkuinen pisara lämmintä vettä!.
Hyvyydellä palkittu
ilkivaltaisuus,
„Seis siellä! Mitä teette nulikat?"
pEnnne ole nulikoita enemmän kuin
sinäkään, eikä sinuun kuulu, mitä me
teemme", vastattiin ylpeästi.
,,Yni ette ole; vai asia ei kuulu minuun?
Saattepa nähdä?"
Ja Heikki Hautonen juoksi kahta
nopeammin noiden (inhojen poikien jälessä.
Hän oli vilkkaimpia, yritteliäimpiä,
jalo-mielisimpiä poikia B. koulussa, jossa
tämänlaatuisia luonteita kuitenkin löytyi
runsaasti. Se kentiesi oli luonnon
vaikutuksesta. Tämä koulu sijaitsee K:n seudulla,
missä luonto on erittäin ihana, vuoret ja
laaksot, metsiköt ja kauniit vesiputoukset
meitä täällä ihastuttavat ja herättävät
meissä hyviä, jaloja tunteitta.
Heikin viholliset, jos niin sopii heitä
kutsua, olivat kaksi pahankurista poikaa
Itisto ja Tuomo, jotka usein löydettiin
kaikenlaisessa vallattomuuden
harjoittamisessa. Nytkin he kiusasivat erästä pientä
kissa raukkaa ärsyttämällä suuren koiran
sen päälle. He seisoivat jyrkän kallion
reunalla, jonka juurella oli pohjaton suo.
Sinne he aikoivat heittää tuon elukku
poloisen, kun ensin olivat sitä tarpeekseen
kiusanneet.
„No, hyvä; saadaanpa nähdä keneen
asia kuuluu!" huusi nuori sankarimme ja
seisoi nyt jo uhkaavassa asennossa
molempien ilkiöiden edessä. Koira murisi
vihaisesti ja kissa vetäytyi, hiljaa minkuen
arasti taaksepäin. Huomatessaan Heikin
se kuitenkin vähän rohkaisilie ja loi häneen
apua rukoilevan katseen. Heikki
kumar-tuikin heti kissan puoleen ja otti sen
sj–liinsä. Voi, kuika sen pieni ruumis värisi
ja sydän tykytti niin kiihkeästi raukan
rinnassa!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
