Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 122 -
raasta. Se, joka ensin osaa sen, hiin on
meistä älykkäämpi."
„01koon menneeksi," sanoi Katri ja
suon toiselle puolelle tultuansa istahtivat
he kumpikin kivelle ja rupesivat
lukemaan. Aluksi ei kuulunut muuta kuin:
ablublublublub — — — — — kunnes
Walleri riemuiten huudahti: „kas niin, nyt
osaan. Mitäpä sanoin ?" ja sitte luki
hiin kappaleen ulkoa lopottaen
semmoista kyytiä, että näreet ja katajat
kummastellen katselivat.
„Niin, nyt osaan minäkin," Katri
sanoi, „vaan kerropas nyt, mitä siinä
ilmasta sanotaan."
,,Mitä ? Olenhan jo lukenut sinulle
koko kappaleen."
„ Olethan kyllä, mutta kerro vielä kerta !"
— „Hma"
„Ei, ei sillä tavalln," katkaisi Katri.
„Sinun täytyy kertoa omilla sanoilla,
jotta näen, että olet ymmärtänyt, mitä olet
lukenut."
„01euhan ymmärtänyt," Walleri
närkästyen vastasi. Ja sitte piti hänen
kertoa, mutta hän ei voinut mitenkään kun
aina vaan kirjan sauoilla, kunnes hän
vihasena huudahti:
„Noh, en minä tarkoittanut, että me
lukisimme sillä tavalla."
„Mutta juuri sillä tavalla tulee
lukea," Katri sanoi.
Sitte kertoi hän helposti ja selvästi,
miksi ilmapallo voi nousta niin korkealle
ilmaan ja niiksi on niin vaikea hengittää
tuolla korkealla ja miksi sukeltajat meren
pohjassa ovat suuressa vaarassa.
NValleri kuunteli hämillään ja
ihmetellen; oli ikäänkuin hän olisi kuullut tätä
kaikkea ihan ensi kerran.
„Olkoon menneeksi," sauoi hän,
nmut-ta ihan varmaan sinä et osaa laskea niin
hyvin kuiu minä. Minä kirjoitan saman
luvun meille kumpasellekin. Saa nähdä,
kuka meistä ensin saa lukunsa
lasketuksi."
Sitte kirjoitti hän pitkän luvun
kivitaululle, joka sattui olemaan hänen
laukussaan, ja rupesi laskemaan. Katri ei
kirjoittanut sitä ensinkään taululle, piti
luvun vaan muistissaan. Kun Walleri oli
laskenut, ojensi hän taulun Katrdle
ylpe-ällä katsannolla; Katri siihen
katsomattakaan vastasi: „tttlos on 214,695."
„Mistä sen tiedät?" Walleri
kummastuen kysyi.
,,Minä laskin sen päässä."
„Noli, en minä nyt juuri sitäkään
tarkoittanut," ja "\Valleri oli oikein
nolostunut. „Vaan jos kohta sinä osaatkin
lukea ja laskea noin melkoisen hyvästi, niin
et sinä ainakaan voi tehdä työtä niin
rotevasti kuiu minä. Sinä olet semmoinen
pieni tyttöraukka; kovin hienot ovat
kätesi ja hennot jalkasi. Vaan katsopas,
miten roteva minä olen!"
„Niin olet kyllä roteva kerskailija,"
sanoi naurahtaen Katri. „Vaan sopiihan
koettaa, kumpiko meistä joutusammin
tekee työtä, sinä taikka minä......"
„Kylläpä saat pitkän nenän. Olkoon
menneeksi! Näet, tässä mäessä on
syviä kuoppia, täyttäkäämme niitä, kunnes
mäki tulee ihan sileäksi. Se, joka on
täyttänyt useammat ja suurimmat kuopat,
on voittanut. Kylläpä taidat väsyä
ennen aikoja, tyttöparka."
„Älähän ole siitä niin varma," Katri
sanoi veitikkamaisesti.
Olipa aikaisin keväällä. Lumi suli
mäen rinteiltä ja iloisesti juoksivat purot
kivien ja mättäiden välitse. Päivä
j>ais-toi lämpimästi, melkeinpä kuin
Toukokuussa ja sinivuokot pyrkivät esille
märkien, kuihtuneitten lehtien alta, jotka
olivat pitäneet niitä piilossa.
Walleri ajatteli: „minä rakennan sulun
tähän puroon ja laitan sinne myllyjä.
Kyllä siltä ehdin ennen Katria täyttää
kuopat. Ja sitte hän rupesi laittamaan
lammikkoja ja rakentamaan sulkuja
puroon ja johti puron uusia uria kulkemaan.
Toisinaan juoksi hän pitkät matkat
liake-aksensa lastuja tai korteita sulun
rakentamiseen tai tuohinappoa sillä vettä
ajaak-sensa.
Katri ihastuksella silmäili äsken
herännyttä luontoa ympärillänsä. Hänestä
olivat kätensä niin vahvat ja sydämmensä
niin iloinen tänä kauniina kevätpäivänä;
oli ikäänkuin hän jo olisi tuntenut
tuo-reeu lehden tuoksua ja täysiuäisten mau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
