Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 123 -
sikkaropposten hyppivän alas mäkeä.
Hän-alotti työtään rohkeasti. Hän poimi
pieniä kiviä esiliinaansa, kantoi niitä ja
hiekkaa, sammalta sekä muuta romtfti
kuoppiin, hän -vieritti isoja kiviä alas mäkeä
ja kokoili lopuksi koko läjiä kuihtuneita
lehtiä päällimmäisemmäksi pannaksensa.
Hän oli erinomaisen uuttera ja näki
ihastuksella, miten kuoppa toisensa perästä
tuli täytetyksi. Olisihan kyllä ollut
varsin suloista toisinaan vähä istahtaa
levähtämään, vaan hänellä ei ollut rauhaa,
en-nenkun työ oli tullut valmiiksi. Hänen
kasvonsa oikein hohtivat innosta ja työn
ponnistuksesta; esiliinaan oli tullut sekä
reikiä että pilkkuja ja häueu kätensä —
no olivat pahimmasti pideltyjä, täynnä
naarmoja ja sinelmiä. Mutta mitäpä hän
siitä huoli? Olihan hänelle oikein
kunnian asia saada loppuun tehdyksi, mitä
hän oli tehtäväkseen ottanut. Ja niin
hän yhä eteenpäin työskenteli,
taukoamatta, nopeasti ja rohkeasti, ihan kuin
muurahainen, joka korsia kokoo pesäänsä.
Lopullisesti Walleri ikävistyi leikkiin,
— „Nyt minäkin rupean työtä tekemään,"
hän ajatteli. „Hauskaahan tulee nähdä,
mitä Katri-rukka sill!aikaa on saanut
toimeen." Sitte heitti hän nutun päältään,
isosteli kuteu kukko rikkaläjällä ja piti
niin ryhtyä kuoppien täyttämiseen.
Mutta — — — mutta–-mitä
tämä tietää ? Hän ei havainnut
kuoppia enää. Hän hieroi silmiään, mutta
sittenkään häu ei nähnyt niitä. „Sepä ou
kummallista, ja minä kun luulin, että
niiden piti olla juuri tässä paikassa; mutta
no ovat varmaankin toisella puolella
mäkeä." Ja hän kulki ympäri mäkeä.
„Nok, Walleri," huusi samassa Katri,
joka oli juossut purolle pesemään
käsiänsä. „Mitä sinä nyt sanot ? En ole
jättänyt sinulle ainoatakaan kuoppaa.
Miksi viivyitkin niin kauvan? Onko nenäni
nyt pitkä, vai onko sinun."
„Kerskailelian vähemmin!" sanoi
Wal-leri närkästyen. „01isinhan minä voinut
tehdä työtä tuhat kertaa paremmin kuin
sinä, jos vaan olisin tahtonut. Aliipä
luulottelekaan, että sinä olet hiukkaakaan
parempi minua siksi, että olet ehtinyt en-
nen minua. Väkevämpi ja uljaampi
sinua olen ainakin. Rupeapas painimaan
minun kanssani!"
„Ei, kiitoksia!" Katri sanoi ja nauroi
niin, että silmät olivat ihan ra’oilla vaan.
,,Mutta kyllä voimme mitata toistemme
voimia kuitenkin. — Näetkö, tuolla tulee
yksi maailman voimallisimpia jättiläisiä.
Kova Köyhyys on hänen nimensä.
Tule, koetammeko taistella häntä vastaan?
Pysyhän nyt pystyssä, ainakin minä
koetan. Se, joka ensiksi antautuu, on
menettänyt."
„Ainakin sinä et voi häntä varoa",
sanoi Walleri varmasti. „Sinäkö voisit
sulkea ovesi tuommoiselle pöpölle ?"
Lapset juoksivat kotiin minkä ehtivät
ja Kova Köyhyys läheni
jättiläisaskelil-la. Walleri vyörytti suuria kiviä ovensa
eteen, hän kaasi puita ja teki aitauksen
kartanon ympäri. Hän teki keinokkaita
lukkoja, joita ei kukaan muu kuin hän
osannut avata ja takoi rautaristikkoja
ikkunain eteen, niin jopa takan piipunkin
eteen, ettei Kova Köyhyys pääsisi sisälle.
Lyhyesti, hän ponnisti voimansa aivan
viimeiseen asti, mutta Kova Köyhyys oli
voimallisempi häntä. Jättiläinen sysäsi
pois hänen pölkkynsä, niinkun ne
olisivat olleet puupalikoita, vyörytti pois
kivet ja mursi lukot ja niin hän pääsi
sisälle.
„Onko sinulla mitään antaa?" kysyi
häu tuimasti.
„Ei, ei ikiuäs mitään," Walleri vastasi,
„minä olen köyhin moukka maan päällä."
„Sinä erehdyt," sanoi Kova Köyhyys
ja tuli sisälle. Sieltä otti hän työ-aseet
seinästä, pyhätakin kaapista, silakka
nelikon aitasta ja kaikki lantit vanhasta
arkusta.
Walleri torui ja raivosi, toi uusia pönk
käpuita ja uusia lukkoja, vaan ei siitä
apua ollut. Kova Köyhyys vei pois
hänen vanhan hopeakellonsa, hänen
saappaansa, hänen sänkynsä, hänen arkkunsa,
hänen keitto-astiansa, hänen pyssynsä,
hänen onkensa, niin että lopullisesti oli
jälellä ainoastaan ontuva tuoli,
rikki-_ (Jatk.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
