Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 126 -
Rinaldo Rinaldim
cli
Ryövärijoukko.
Seikkailu kolmessa näytöksessä, I näytös
kahdessa kuvaelmassa.
(Kirjoittanut /. Topelius; suomentanut Vilho.)
(Jatkoa n-.oon 15.)
II. Näytös.
Lassemaja: Hirtä hänet; se on minun
neuvoni.
K. Moor: 01c vaiti, Lassemaja. Sinä
ryömit ojaan, kun me toiset kävimme
vihollisen kimppuun. Minä puolestani
ajattelen, että päästämme vangin irti.
Gonzalov: Vähäisen selkäsaunan
tarvitsisi hän kuitenkin. Hän löi minua
ruoskansa varrella selkään.
Mazarino: Vastaa, vanki; tahdotko
mieluummin saaila selkääsi vaiko tulla
hirtetyksi?
Talonpoika: Helkkari teidät periköön !
Ettekö häpeä? Hyökätä ihmisten
kimppuun julkisella maantiellä ja sitoa minua,
Matti Matin poikii Leppäkosken,
kuu-dennusmiestä ja kylänvanhinta,
viedes-säni itse viljelemiäni talvilauttuja
kaupunkiin, senkin poikanulikat! Mihin
olette vieneet lanttuni, te kaalimadot?
Mazarino: Tahdotko selkääsi, tai
tahdotko tulla hirtetyksi?
Talonpoika: Minäpä jok’ikiscn
teistiihir-tän, kun vaan pääsen nimismiehen luo,
te makeismausujat, te puurokuonot,
senkin lipeäkalat . . .
Rinaldo: Vaiti, vanki, muuten meitä
liioin kiusaat. Oikeuden mukaan 011
sinua rangaistu, koska tirannin tavoin
löit hevostasi. Mutta nyt sinä olet
vangittu ja aseeton; saat mennä, olet vapaa.
Voitettuja vihollisia vastaan emme käy
sotaa. Menenimismiehesi luo, ja sano
hänelle, että Rinaldo Rinaldini, ihmiskunnan
vapauttaja, ainoastaan sotii kaikkea
väkivaltaa ja vääryyttä vastaan. Kaarlo
Moor, kuljeta vanki maantielle ja anna
hänelle hänen kärrynsä takaisin, vaanpääs
tä hevonen valjaista, että se saa levätä.
Talonpoika (poismennessään): Näkki
teidät vieköön, senkin kirjain märehtijät,
te siankintut ja köykkyhartiat
vatun-madot, kaappihiiret, makeisten
nakertajat . . .
K. Moor (ottaa häntä niskasta ja vetää
perässään): Tahdotkos marssia siitä?
Talonpoika (ponnistelee vastaan): . . .
te voisilmät, te variksen vaqiaat, ja
jäniksen käpälät, te ruusuiset penteleet, te
perunanuput, (näyttämön ulkopuolella,
kunnes häntä ei enää kuulu) te omenan
kuorijat, te pöllöprinssit, te
lipunlichut-tajat, te nurkkasihteerit, te
lainoppineet penikat . . .
Rinaldo: Penikatko? Ila, ha,
suutuk-sissaan hän latelee haukkumauimen
kustakin lantusta, jonka häueltä olemme
ottaneet. Ripusta hänen ruoskansa voiton
merkiksi luolamme suulle. Tulkaa, pojat,
niin linnoitamme ryövfiriluolan, että
olemme varustuksissa, jos vihollinen
uhkaa. Varustakaamme luolamme joka
taholta. Onneksemme on meillä
runsaasti ruokavaroja. (He menevät
ryöväri-luolan sisään).
Musta Joonus (ryömii esille ja juoksee
pois näyttämön poikki): Onnekseni on
minulla paljon, paljon kerrottavaa!
(Kaikki tytöt, mustalaisten asussa ja
korit kädessä, tulevat maantieltä ja
laulavat):
Mustalaistyttöjen laulu.
(Sävel „0n mennyt aika vielä")
Pois tulkaa metsäteitä,
Siell’ on niin viivasta.
Ivaikk’ koivut lempii meitä,
Ja joka pihlaja.
On lähde peilisemme,
Ja istuin ruohikko.
On pilvi pmjehemme,
Ja tähti aurinko.
Ivaikk’ käykää seurassamme
Pois tietä vihantaa.
Nyt vain on kotinamme
Avara, outo maa.
Kevyt on jalkasemme,
Miei’ uljas, iloisa.
On kukat siskosemme
Ja linnut veikkoja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
