Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 127 —
Preciosa: Se ou hyvä, se on hyvä,
urheat mustalais tytöt. Nyt hetkisen
levätkäämme tällä romantisella
vasik-kamäellä. (He istahtavat.):
Kanonada (Mogrobinulle): Roosa kultu,
anna minulle vähän marjoistasi; minun
011 nälkä ja jano.
Mogrebina: En ole löytänyt enempää,
kuin kaksi vanhaa karpaloa; tässä ne
ovat. Ja lisäksi sanon sinulle, Fanny,
et.t’ei nimeni ole Roosa, vaan Mogrebina.
Kanonada: Niin, sc on totta. Sinä
olet Mogrebina, ja minä olen nimeltäni
Kanonada. Puh!
Esmeralda: Sinä, Lotta, olet nyt
Tinto-roara.
Tiniomara: Hyi! sellaista nimeä en
ikinä tahdo.
Esmeralda: Pidä siliä vaan se, pikku
Tinto, niin jätämme pois rumemman
puolen. Viktooria Seger olkoon nyt
Terzerola, sillä se on hänelle sopiva
niini. Minä taas olen Esmeralda, se
kuuluu kuin pihlpah! puh! Koska olen
Esmeralda, niin tulisi minulla olla vuohi.
Olisin vanhan tallipässimme matkalle
ottanut, eU’ei se olisi niin paha
puskemaan.
Tinto: Kronfelt olkoon Preciosa ja
meidän abedissamme.
Preciosa: En tahdo olla abedissa . . .
Esmeralda: Miksi sitten kutsumme
sinua? Emme suinkaan me rupea sinua
kutsumaan kapteeniksi tai kapteenskaksi.
Preciosa: Ei sekään käy päinsä. Olkoon
menneeksi, että olen abedissanne. Vaan,
lapset, mitä me nyt teemme?
Kanonada: Arvelenpa parhaaksi
kääntyä kotiin. Minun 011 jo nälkä.
Tinto: Minua taas hirveästi peloittaa
täällä erämaassa, varmaan 011 ryöväreitä
likitieuoilla. (Jatk.)
Ylhäisiä matkustajia.
"Ijakkant ovat meille, Suomen lapsille,
maamme siintävät vedet ja lukuisat, vi-
heriät saaret. Vaan iloista on nähdä, että
itae Korkea Hallitsijanimekin
saaristoamme rakastaa. Monena kesänä jo Heidän
Majesteetinsa Keisari ja Keisarinna ovat
rannoillamme purjehtineet. Tänä kesänäkin
ovat Heidän Majesteetinsa Keisari ja
Keisarinna, Perintöruhtinas ja
Suuriruhtinaat Tsarevna laivalla matkustaneet
pitkin Suomen lahden rannikoita
poike-teu milloin missäkin rannalle. Heidän
matkastaan kerrotaan monta hauskaa
juttua, muiden muassa seuraavakin
heidän olostaan Barösnndissa, vähä
länteenpäin Helsingistä. Keisarinna oli
seurueineen käynyt eräässä saaressa pienessä
kalastajan mökissä hankkiaksensa suurille
koirilleen vähän piimää. K. M. esitteli
itse asiansa niiaavalle emännälle, joka
vastasi, että piimää ei sillä hetkellä
sattunut olemuan, mutta että maitoa kyllä
voisi saada, jos hän lypsäisi lehmänsä.
Pyysi sillä välin „armollista rouvaa"
tokemään hyvin ja astumaan hänen
„vie-raskamariinsa". „Armollinen rouva" pit.i
kuitenkin parempana istua ulkona,
korkeiden ja kauniiden koivujen alla, joiden
varjossa mökki on. Mutta kun emäntä
hetkisen kuluttua palasi maitoa tuoden
ja päättävästi selitti ei käyvän laatuun
että „niin korkeat rouvat istuivat
paljaalla mäellä", oli K. M. seurueillensa
nauraen mennyt tuohon pieneen kamariin
(tuskin 4 fi 5 kyynärää neliössä). Täällä
olivat korkeat vieraat itsekin halulla
maistelleet muijan maitoa. Keisarinna oli
lapsilta kysellyt heidän ikäänsä y. m. ja
antanut heille hopearuplia. Lähteissä oli
emäntä rohkaissut itsensä ja kysynyt
„armolliselta rouvalta", tokko Majesteti
ja Keisarinna todellakin olivat laivoissa
ja kun K. M. siihen oli vastannut:
„Keisarinna olen minä", oli eukko vähällä
langeta seljalleen, jollei hän juuri olisi
saanut muuta ajateltavaa, sillä
lähtöhetkellä olivat keis. koirat reväisseet itsensä
irti ja kiihkeällä haukunnalla hyökänneet
lammaslaumaan, joka hurjalla paolla koetti
pelastautua. Keisarinna ei miettinyt
kauan vaan kiiti nopeassa vauhdissa perässä,
kovalla äänellä huutaen koiriaan. Seurue
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
