Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 150 -
piinsa. Hän avasi silmänsä niin suuriksi
kuin suinkin taisi, liän tuijotteli
vuorotellen ikkunaan ja kattoou, mutta
vähitellen silmät painuivat hänen
huomaamattaan umpeen ja parin minuutin kuluttua
Maikki nukkui sikeätä unta.
Kaksi tuntia Maikin nukuttua oli
kulunut, kuu hän yht*äkkiä heräsi siitä, että
joku huusi hänen nimeään. Hän istahti
sänkyynsä ja hieroi unen silmistään.
Kuu paistoi kirkkaasti ikkunasta sisälle,
niin että Maikki taisi hyvin tiälulä kaikki
esineet, huoneessa. Hänen silmänsä
lankesivat ensiksi nukenkaappiiu. „ Maikki,
Maikki, tule tänne!" kuuli hän taas
jonkun huutavan ja kun hän tarkkaan
kuunteli, huomnsi hän, että ääni tuli kaapista.
Pikku tyttö tuli uteliaaksi, hän veti
sukat jalkaansa ja kävellä tipsutti lattian
yli kaapin luo. Taas sieltä kuului ääniä.
Maikkia vähän peloitti, mutta hän koetti
rohkaista mioltänsä ja avasi kaapin oven.
Kaapissa oli kaikki niinkuin luin oli
jättänyt sen eilen, nuket omissa
sängyissään ja niiden vaatteet siellä täällä
lattialla, pöydillä ja tuoleilla. Mutta kaikki
ei kumminkaan ollut niinkuin eilen —
ajutelkaapa, kaikki nuket olivat elävät,
oikein niiukuiu ihmiset, ja puhuivat kaikki
yhtäikaa. Siinäkö oli syntynyt melu!
Aina ja Ida ja Bertta, jotka makasivat
sängyissä, tahtoivat heti paikalla nousta
ylös, ja Verner ja Väinö, jotka makasivat
lattialla, riitelivät kovasti, ho tahtoivat,
näet, molemmat maata samassa sängyssä,
vaikka se oli liian ahdas.
Maikki koetti rauhoittaa pieniä
ystäviään ja alkoi pukea Berttaa, mutta siitäkö
Aina ja Ida tuskastuivat, he vaativat myös
tulla paetuiksi samalla aikaa kuin Bertta.
Vihdoin Maikki kumminkin sai kaikki
levollisiksi, hän puki „ lapsiaan"
vuorotellen, teki Vernerille ja Väinölle tilan
leveämpään sänkyyn ja oli iloissaan
siitä, että hän nyt saisi käydä leikkimään,
olivathan hänen nukkensa nyt eläviä,
niinkuin hän aina oli toivonut.
Samalla tuli Aina juosten lattian yli
ja heittäytyi suoraan hänen syliinsä. nMaikki
kulta, vie meitä kävelemään ulos
kuutamoon," rukoili häu. Maikki peljästyi.
nAina kulta," sanoi hän, „eihäu se käy
huttuun keskellä yötä, minun pitäisi ensin
pukea itseni ja sitte kysyä lupaa äidiltä
ja hän nukkuu paraikaa. Sitä paitsi
minä eu uskaltaisikaan mennä ulos yöllä."
Mutta nytkös syntyi suru; Aina itki niin,
että oli pakahtua. Maikki seisoi ihan
neuvotonna, hän nosti Ainan ylös
käsivarrelleen, suuteli häntä ja koetti selittää
hänelle, kuinka mahdoton hänen
pyyu-tönsä oli, mutta Aina vaan itki kahta
kiivaammin.
Juuri silloin tulivat Bertta ja Ida ja
pyysivät ruokaa; Bertta tahtoi
pannukakkua ja Ida mansikkamaitoa. Pojatkin
kun kuulivat, että ruoasta oli puhe,
halusivat jotain syötävää. Verner pyysi
kahvia ja Väinö chokolaadia, ja he
rukoilivat molemmat niin kauniisti, että Maikki
toisi heille nämät herkut sängylle, ett’ei
heidän tarvitsisi nousta ylös. Ainakin
herkesi huutamasta, kun kuuli, että
puhuttiin pannukakuista.
Maikki olikin heti valmis tekemään,
mitä hänen pienet lapsensa tahtoivat,
sillä emännöitseminen oli aina ollut
hänen- suurin ilonsa. Kolme kertaa hänen
vaan täytyi jättää askareensa kesken: kaksi
kertaa siitä syystä, että piti erroittaman
Vernerin ja Väinön, jotka olivat joutuneet
tukkanuottasille ja kolmannen kerran kun
Ida oli vahingossa vetänyt idas
pöytäliinan ja saauut päälleen vesipullon
sisällyksilleen.
Vihdoin ruokapöytä kumminkin oli
valmis ja Maikki pyysi pienet ystävänsä
syömään. He kiiruhtivat kaikki iloisesti
meluten pöytään ja heidäu pieni
emäntänsä kantoi pöydälle ruokavadit.
-Tässä nyt on pannukakkuja ja
mansikkamaitoa ja tässä on kahvia ja
chokolaadia pionille herkkusuille, aterioikaa nyt
siivosti ja älkää kaatako vaatteillenne,"
varoitti Maikki äidillisellä huolenpidolla.
Mutta jos Maikki oli odottanut, että
hänen pienet vieraansa olisivat
tyytyväiset tähän, niin hän kovasti erehtyi,
sillä heti katsottuaan vateiliin, kaikki
huusivat yht’aikaa; „Onko tämä kahvia?
Ovatko nämät pannukakkuja? Eihän tämä
ole chokolaadia".
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
