Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kun lanttuja, joita meidän sittemmin
on täytynyt maksaa, ja lopullisesti olemme
kuin sankarit puolustaneet
ryövärilin-nuamme. Onlnui siinä kyllä yhdeksi
iltahetkeksi. Rinaldo 011 tyytyväinen.
Mainiot tekomme säilyvät jälkituailman
ihailtaviksi.
Preciosa: Retkeilymme 011 päättynyt,
mustalaistytöt. Kiitän teitä siitä, että
olette auttaneet minua kuluttamaan
hameemme liepeitä täällä metsässä ja
laulamaan lauluja auringosta, kuusta ja
tähdistä. Ikävin vain, että niin viiliä
olemme saaneet „pouvata". Vaan hiljaa,
(osoittaa katselijoita näyttämön
ulkopuolella) tuolla näen Vielä ryövärejä ja
mustalaistyttöjä. Ile näyttävät
anteliailta ; tässä ehkä voisi ansaita jotakin.
Suvaitkaa, ylhäiset vallat, ettii
ennustamme teille teidän kohtalonne. Ei se
paljoa maksa, (niijaa) antakaa meille vaan
iloinen nyökkäys merkiksi, ettemme ole
pahoittaneet, teitä.
’Rinaldo: Tulkaa, nyt menemme
takaisin kaupunkiin. Vaan ennenkun
lähdemme laulakaamme pieni laulumme
vielä uudestaan.
Esmeralda: Ei sitä, vaan laulakaamme
aivan uusi laulu, laulakaamme
Rinal-dosta ja PreciosÄsta.
Luulu Rinaldoda ja Preciosusta.
Viel urhojen
Käy jälkehcn
Tie Rinaldo-sankariu.
Iläir ntsallen
Luo riemuiten
Preciosomuic. laakerin.
Nyt laaksonen
Suo rauhainen
Kevät-iltahan tuoksuaan.
Ja taivonen,
Se katsellen
Luo lapsuuden onnelaan.
(Esirippu lankee.)
Loppu.
Kanerva.
A. Scf/rrstcrll.
(Suomennos.)
Kun Jumala oli hionut maan kaikkine
puineen ja taimineen, antoi hiin useimmille
kukkia kaunistukseksi. Toiset saivat
suuria, toiset pieniä, toiset yksinkertaisia,
toiset loistavia; jokainen sai kukkia
lajinsa mukaan. Mutta olipa yksi, joka ei
saanut tuota kaunistusta: se oli pienoinen,
matala kanervapensas. Kanerva ei
kumminkaan ollut, tyytymätön, vaan kumartui
nöyrästi kohti maata.
Mutta jokainen taimi sai itse valita
kas-vinpaikkansa.
„ Tähän tahdon minä kimittää juureni,"
saneli tuoksuva, lumivalkoinen lilja ja
asettui niitylle.
v Järven aalloilla minä tahdon keinuella,"
lausui lumpeenkukka ja peilaeli valkean
hohtavaa kupuansa aaltojen kirkkaaseu
kuvastimeen.
„Tuo paikka kuuluu minulle," lausui
tammi ja asettausi kummulle kuten
kuningas valta-istuimelleen, ja ojenteli kohti
taivasta voimakkaita oksiaan.
„Täss’ on minun hyvä olla," sanoi
mänty, ja työnsi vahvat juurensa
hiekku-kanknhau pehmeään poveen.
Yli kumpujen ja laaksojen levisi
viheriöivä ruoho pehmeänä verhona ja niin
valitsivat kaikki kasvit kasvinpaikkansa,
jotta koko maa oli pian peitettynä.
Tuo punaisenruskea, kivinen
hiekkamäki oli vain vielä paljaana, sillä sitä ei
mikään kasvi tahtonut valita
kotipaikakseen.
„0i pukekaa, pukeltaahan toki minua",
rukoili mäki. „Päivä paistaa niin kuumosti ja
tttuli pieksee miuua ankarasti vahvoilla
siivilluänf"
Mutta kasvit eivät tahtoneet tuota
kuunnella, sillä kivinen mäki ei heitä
miellyttänyt.
Silloin kohotti kanerva pieniä oksiaan
ja vastasi:
,,Jos vaan tahdot, niin tulen sinua
pukemaan!"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
