Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 162 -
Hän antoi tähtein),(itkijöille runsaita lahjoja
ju laski heidät luotaan. Mutta nuorta
prinssiä hän kasvattitti kaikella huolella
ja ant.oi hänelle viisaimmat opettajat.
Niin kasvoi Zein Alasnam ja tuli
ymmärtäväiseksi nuorukaiseksi. Riutta
äkkiä kohtasi vanhaa kuningasta kova tauti,
lääkärit käyttivät kaikkea taitoaan ja
liuoltaan, mutta hän tuli joka päivä
heikommaksi ja tunsi kuolemansa lähestyvän.
Hilloin kutsutti hän poikansa luokseen,
kehoitti häntä vielä hyviin avuihin ja
antoi hänelle kaikellaisia hyviä opetuksia.
„Erittäinkin," sanoi hän, „neuvon sinua
poikani, älä ole väliäpitämätön kansaasi
kohtaan: koeta saavuttaa sen rakkautta
ja varo, ettet ansaitse sen vihaa. Älä kuule
imartelijoita, ja kunnioita jokaista, joka
sinulle sanoo ajatuksensa suoraan ja rehellisesti,
vaikkapa ei siinä olisi mitään sinua
ylistävää. Jos tahdot palkita tai rangaista,
niin iilä hätäile, ettet näön mukaan
tuomitsisi ja kukaties rankaisisit hyvää ja
palkitsisit huonoa."
Pian sen jälkeen kuoli vanha kuningas,
ja hänen poikansa Zein pukeutui
surupukuun ja haudatti hänet komeasti.
Seitsemän kuukautta liäu kantoi surupukua,
vasta kahdeksantena hän astui
valta-istni-melle ja otti haltuunsa isänsä valtakunnan
ja rahaston.
Mutta kuu hovimiehet kumarsivat,
hänelle mitä nöyrimmin ja alamaiset häntä
kunnioittivat, kun jokainen koetti olla
hänelle mieleen ja täyttää hänen
toiveitaan, kun imartelijat ylistivät häueu
mität-töiriimpiä tekojaan eikä kukaan uskaltanut
moittia, jos hän erehtyi, vaan vieläpä
monet häntä vahvistivat hänen
erehdyksissään, kun hiiu viittauksellaan sai
uautitta-vakseeQj mikä vaan hänen silmiään tai
kieltään miellytti. — silloin hiin unohti
isänsä viisaat opetukset ja unohti
velvollisuutensa kansaa kohtaan. Hän ci tehnyt,,
mitä hänen tuli tehdä, vaan mitä hiin
tahtoi; hiin asetti korkeimpiin virkoihin
nuoria miehiä, jotka hätien kanssaan
söivät, joivat ja pelasivat; hän tuhlasi
rahastonsa, eikä enää yhtään välittänyt maasta,
ja niin tapahtui, että siinä pian vallitsi
mitä suurin epäjärjestys. Alamaiset alkoi-
vat muristu, ja vähältä olisivat ajaneet
kevytmieliset! kuninkaansa pois maasta.
Mutta nuoren kuninkaan äiti eli vielä.
Hiin oli kunnon ja viisas rouva. Hän oli
siihen asti suuressa surussaan kuningas
vainajan, puolisonsa, kuolemasta ollut,
aivan huomaamatta, miten hiinen poikansa
laimiinlöi maata ja hallitusta. Mutta
tuskin kuuli hän entisen kuninkaan vanhalta
uskolliselta palvelijalta, mikä vaara uhkasi
hänen poikaansa, niin hän meni hänen
luokseen, muistutti hänelle hänen isänsä
viimeisiä opetuksia ja pyysi ja varoitteli
niin kauvau, että poika vihdoin rupesi
miettimään. Hiin pelästyi nähdessään,
mikä vaara uhkasi hänen hallitustaan ja
elämäänsä, ja että hän oli jo melkein
tyhjentänyt rahastonsa. Hiin päätti siitä
hetkestä asti viettää toista elämää, maataan
paremmin hallita ja tehdä kaikki,
voittaakseen kansansa rakkauden.
Sentäh-den asetti hän korkeimpiin virkoihin useita
vanhoja, kokeneita vanhuksia ja teki
kaikessa heidän neuvonsa mukaan. Sen
kautta lauhtui kansa taas pian ja hänen
ei enäiiu tarvinnut pelätä kruunuaan ja
henkeään.
Mutta kuitenkin hän jäi
synkkämieli-seksi ja katui alati entistä vääryyttään.
Silloin ilmestyi hänelle yöllä unessa
kunnian-arvoinen, paljaspäiuen .ja
hopeapar-tainen vanhus pitkässä, tulipunaisessa
vaipassa. Vyö oli hänellä musta samettinen,
hopeatähdillä koristettu ja kädessä oli
sauva mustasta ehenpuusta, kirjaeltu
perle-tnolla. Totisen, vaan ystävällisen
näköisenä tuli hän kuningas Zein Alasnamin
luo ja puhutteli häntä: „Oi Zein! niinkuin
kukista kaunihin, ruusu, vaan kasvaa
okaisesta pensaasta, niin myös usein ihanin
onni seuraa monenlaisia vaivoja. Jos
tahdot loppua Surullesi, niin matkusta
Egyptiin: Kairossa odottaa sinua suuri onni."
Niiin puhuttuaan katosi vauhus.
Kuu nuori kuningas heräsi seuraavana
aamuna, kertoi hiin tämän unensa
äidilleen. Mutta äitipä nauroi, että hän oli
pitänyt unen totena ja sanoi hänelle
leikillä: „No, eikö haluta tuon unen
tähden lähteä Kairoon?" Mutta kuningas
väitti totisesti, etteivät kaikki unet. ole
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
