Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 163 -
lorun, ja juuri liäiieu unensa merkitsee
jotain; vanhuksen ilmestyminen oli
hänestä niin yleiiluonuollinen, että hän oli
päättÄnyt seurata hänen kutsumustaan.
Vaikkapa kuinkakin äiti vastusti, ei hän
luopunut päätöksestään. Vielä samana
päivänä jätti hän hallituksen äidilleen ja
ratsasti seuraavana yönä ilman
seuralaisia ulos kaupungista.
Hänen matkansa Kairoon oli hyvin
vaivaloinen. Kun hän ratsasti sisään
kaupunkiin, ihmetteli hän sen suuruutta ja
sen puutarhojen ja rakennuksien
komeutta. — Koska hän oli hyvin väsynyt,
seisahtui häu erään moskean luona, sitoi
hevosen suitset pylvääsen ja itse pani
maata pylväskäytävään. Pian hän jo
nuk-kuikin. Silloin ilmestyi hänelle taaskin
unessa sama kunnian-arvoinen vanhus
ja sanoi hänelle: „Minä olen tyytyväinen
sinuun, poikani, että seurasit minua etkä
pelännyt pitkän matkan vaikeuksia. Minä
olen nyt vakuutettu, että sinulla on
rohkeutta ja kestäväisyyttä, ja tahdon sinut
tehdä maailman rikkainunaksi kuninkaaksi.
Käänny vaon takaisin valtakuntaasi;
palatsissasi olet löytävä uskomattomia aarteita."
Näin puhuttuaan katosi vanhus. Mutta
herätessään nuori kuningas ei ollut
tyytyväinen uneensa. Häntä harmitti, että oli
tehnyt turhaan tämän pitkän matkan ja
päätti heti palata kotiin. Harmissaan luin
ei katsellut kaupunkiakaan, vaan uousi
heti hevosensa selkään ja ratsasti samana
iltana pois. Hänelle oli ainoana
lohdutuksena, että oli vaan äidilleen kertonut
unensa, eikä hänen tarvinnut pelätä
joutuvansa alauiaistensa naurun alaiseksi.
Onnellisesti saapui hän monen vastuksen
jälkeen tokaisin Bnlsoraan. Hänen äitinsä
ei hänelle nauranut, vaau lohdutti häntä
äidillisellä rakkaudella.
Ensi yönä sen jälkeen, kuu Zein oli
tullut takaisin, ilmestyi hänelle
kolmannen kerran unessa tuo hopeapurtainen
vanhus ja sanoi hänelle. „Oi
sankarillinen Zein! Onnesi hetki on vihdoin
lähestynyt. Niin pian kuin olet huomenna
noussut vuoteeltasi, ota rautatanko ja
uiurra sillä sen huoneen lattia, jossa isäsi
oli asunut; sinä olet siellä löytävä suuren
aarteen." Kun kuningas herasi, riensi
hiin äitinsä luo ja kertoi hänelle unensa.
„Merkillistn!" sanoi hän, „tuo vanha
puno-vaippainen herra ei tahdo Binua ollenkaan
rauhaan jättää. Ei hän tyydy siihen,
että on kaksi kertaa sinua pettänyt; —
sinun pitäisi vielä kohnnskin kerta uskoa
häntä."
„Ei, äiti," vastasi Zein Alasnara
hämillään, „en minä häntä usko. Kuitenkin
tahdon pilan vuoksi murtaa huoneen
lattian."
„No, 110," vastasi äiti, ^minulla on tässä
vaan se lohdutus, ettei ole niin vaikeata
murtaa lattiaa, kuin matkustaa Kairoon.
Otahan vaan rautatauko ja kaiva koko
huone irti, liikunto on ainakin haukkiva
sinulle parempaa ruokahalua päivälliseksi,
ja sekin on hyödyllistä."
Mutta nuorta kuningasta suututti tuo
pilkka ja hiin sanoi kiihkeästi: „Ja minä
uskon kuitenkin uneni todeksi! nämii kolme
unta ovat. selvässä yhteydessä keskenään:
ensin minä uneksin, että minun pitäisi
mennä Kairoon, siellä odottaisi minun
suuri onni — tuo käsky oli koetus, ja
että minä sen kokeen kestin, sepä oli
juuri tuo suuri onni. Senjälkeen minulle
ilmoitettiin, että pitäisi palata kotiin —
minä sen tein, ja heti minulle näytetään,
missä minun tulee etsiä suurta aarretta.
Sehän on kaikki selvässä jo järjellisessä
yhteydessä keskenään. Seutähden ei
mikään pilkka ole minna estävä heti
menemästä sinne hakemaan luvattua aarretta."
Näin sanottuaan läksi hiin
kuningattaren huoneesta, hankki itselleen
rauta-kaugen ja sulki itsensä siihen huoneesen,
jossa hänen isiinsä oli asunut. Hän murti
heti huoneen keskeltä muutamia
marmori-levyjä irti, sillä lattia oli marmorilevyistä
kokoonpantu; mutta se oli hyvin
vaivaloista, koska ne olivat kitillä toisiinsa
liitetyt. Hän kaivoi syvemmälle, vaan
ei löytänyt mitään. Sitten hän murti
irti levyt eräästä nurkasta, vaan
siinäkään ei mitään löytänyt. Hiin meni toiseen
nurkkaan, eikä vieläkään mitään löytänyt;
hän murti kolmannenkin, vaan taas
turhaan. Silloin hän meni väsyneenä ja
harmissaan istumaau ja levähti. Hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
