Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 165 —
Alasiiaiu, Balsoran kuningas-vainajan
poika!" vastasi nuori kuningas. „Suokaa
anteeksi," virkkoi Mobarek, „jos epäilen
sanojenne totuutta. Minii muinoin
palvelin Balsoran kuningasta, mutta 22 vuotta
sitten hänet jättäessäni hänellä ei vielä
ollut poikaa. Että usltoisiu teitä, ou
teidän ensin minulle todistamiuen oleviinne
häneö poikansa."
„Te jätitte hänet 22 vuotta sitten,"
vastasi Zeiu Alasnam, „ja ininii olen vasta
20 täyttänyt; seutähden tietysti ette voi
tietää, ettii minä olen hänen poikansa.
Vakuuttaakseni teitii siitä, tahdon teille
kertoa, mitä olen keksinyt isäni huoneessa."
Nyt hän jutteli kaikki, mitä hänelle
oli tapahtunut, ensimmäisestä unesta
al-kaeu aina valkoisella atlaspalalla
huomaamaansa kirjoitukseen asti ja arveli
sitten: _Te kai tiedätte paikan, missä voiu
saada yhdeksännen kuvapatsaan
ruusunpunaisesta timantista; seutiihdeu olen
tullut luoksenne, että veisitte minut sinne."
Siitä huomasi Mobarek, että Zein
Alas-nam oli hänen herransa, Balsoran
kuninkaan poika, heittäytyi polvilleen hänen
eteensä ja suuteli hänen kasiiiäu ja hänen
vaatteensa helmoja. Sitten hän lupasi
viedii hiiuet siihen paikkaan, niissä hän
voisi saada tuon ihmeellisen kuvapatsaan;
mutta ensin pitäisi Zeiuin levätä hiinen
luonaan 20 päivää.
tliin vei hänet nyt portaita myöten
ylös pyöreäksi holvitettuun saliin, jossa
hiin juuri piti pidot Koiron ylimyksille.
Zeiu Alasnamin piti istua pöytään heidän
koskelleen ja Mobarek palveli häntä
polvillaan. Sitä ihmettelivät vieraat, ja
puhelivat keskenään: „Kenpä lienee
muukalainen, jota rikas Mobarek niin
kunnioittaa?" Mutta Mobarek kääntyi heidän
puo-loensa sanoen: ,,Elkää ihmetelkö,
ystäväni, että niinä niin kunnioitan tätä
vierasta. Hitti on Balsoran, entisen
kuninkaan poika, hänen, jonka orja iniuä olin ja joka
kuoli, antamatta minulle vapauttani.
Seutähden olen vielä nuoren kuninkaan orja."
Mutta Zein Alasnam keskeytti hänet
ja sanoi ääneen: „Ei suinkaan Mobarek!
Te ette ole enää orjani, sillit täten minä
julistan teidät vapaaksi. Nämät jalot
herrat; teidän vieraanne, olkoot sen
todistajina." Silloin heittäytyi Mobarek
uudestaan hänen eteensä, suuteli hänen
.jalkojaan ja lattiaa, inissä ne olivat seisoneet
ja kiitti häntä vapaudestaan mitä
sydä-mellisiinmin. Sitton toivat hänen orjansa
viiniä sisään ja lie joivat kultamaljoista
ja kalliista näkinkengistä ja olivat
hauskasti yhdessä iltaan saakka. Mutta kun
vieraat läksivät hänen luotaan, lahjoitti
Mobarek jokaiselle juoma-astian, josta
oli juonut, muistiksi vapautuksestaan.
Kun 20 päivän kuluttua Zein
Alas-nam muistutti Mobarekille hänen
lupaustaan, vastasi hän: „Tosin olen valmis
viemään teitä siihen paikkaan, missä tuota
kallis-arvoista kuvapatsasta säilytetään,
mutta ajatelkaa ensin, eikö matka olisi
kovin vaarallinen." ,,Minä olen
päättänyt," vastasi nuori kuningas, „mennä
rohkeasti jokaista vaaraa kohti ja kestää kaikki
hirmut, jos vaan voin toivoa saavani
yhdeksännen kuvapatsaan."
Mobarek ei vastustanut ja niin he
menivät matkalle. Kuljettuaan
muutaman päivän Kairosta länteenpäin, he
tulivat eräänä iltana, ihanaan hedelmälliseen
seutuun. He astuivat alas hevosiltaan
ja sijoittuivat, erääsen taatelipuumetsään.
Syötyään kyllikseen puitten hedelmiä ja
levättyään muutamia tuntia, kutsui
Mobarek kokoon orjansa ja sanoi heille: ,,Tänä
yönä me jätämme teidät joksikin ajaksi.
Täällä on teille ravintoa ja hevosille
laidunta. Myös omat hevosemme jätämme
teidän haltuunne; pitäkää niistit huolta ja
odottakaa siksi, kun tulemme takaisin.
Mutta kuoleman uhalla kiellään teitä meitä
seuraamasta."
Keskiyöllä meni Mobarek Zein
Alas-namin kanssa kuun paistaessa läpi taateli
metsän. Tultuaan metsiin päähän, sanoi
Mobarek: ,,Me olomme jo lähellä
matkamme päämäärää. Olkaa valmis
kestämään oudon maailman vaaroja ja
kauhuja." He menivät vielä vähiin matkaa
pitkin kukkivia niittyjä ja tulivat vihdoin
suuren järven rannalle. He istahtivat
rannalle. Kuolon hiljaisuus vallitsi;
järven pinta oli tyynenä heidän edessään,
ei yhtäkään aaltoa noussut; ei tuulen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
