Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 164: —
polkusi hiiliä kuitenkin olevan oikeassa,
ja joutuvansa vielä eneminäu hänen
naurunsa alaisaksi, tunnustaessaan, että oli
turhaan pilannut kauniin marmorilattian
ja niin monta hikipisaraa työssään suotta
vuodattanut. Tehdäkseeu kuitenkin kaikki
mitä voi, meni hän viimeiseenkin
nurkkaan. Ensi lyönnillä särkyi eräs
tnar-morilevy, joka ei ollut kitillä yhdistetty
muihin, vaan oli siinä irrallaan. Hän
Otti palaset pois käsillään ja huomasi
niiden alla teräksisen muualukon. Hän
mursi muut levyt ympäriltä pois ja näki
suuren valkoisen kansikiven, jota sulki
mainittu lukko. Ivun häuellä ei ollut
avainta siihen, löi hän sen rikki
kangel-laan ja nosti kansikiven ylös. Ilokseen
oli sen alla käytävä, johon veivät
valkoiset marmoriportaat alas.
Hän sj’tytti heti kynttilän ja astui
marmoriportaita alas. Siellä tuli hän
pimeään huoneesen, jonka lattia oli
kiinalaisesta porsliinista. Seinät ja katto
olivat hiottua kristallia ja ympäri huonetta
pitkin seiniä oli kauniista, mustasta
marmorista tehty teline, jonka päällä seisoi
40 suurta maljaa punasesta, egyptiläisestä
marmorista.
„Ai," arveli häu, „näissä maljoissa
on varmaan mitä parainta viiniä. Sillä
on ikää kyllä." Mutta kun hän otti
kannen pois yhdeltä maljalta, niin kas!
se oli täynnä uusia kultarahoja. Hän
an-aukaisi uinutkin maljat ja jokaisessa
hän löysi suuren joukon kultaa.
Silloin hän ei voinut enää hillitä iloaan.
Hän otti kourallisen kultarahoja ja riensi
riemuiten äitinsä luo. Aiti tuli hyvin
iloiseksi, mutta varoitti häntä tuhlaamasta
näitä rikkauksia, niinkuin oli rahaston
tuhlannut. Sitten he menivät yhdessä
m aan - ai a iseen k a m m i o 011.
Hämmästyen äiti katseli kaikkea, eikä
käsittänyt, miten hänen puolisonsa,
kuningas vainaja, oli voinut hänen
tietämättään laitattaa sitä kaikkea.
Tarkastellessaan näin kaikkea, huomasi liän
piilossa erään maljan takana toisen, pienen.
Hän avasi sen ja löysi siitä kultaisen
avaimen. „Poikani," sanoi hän, antaen
hänelle avaimen, ntämä avain meille
varmaan hankkii vielä suuremman aarteen. "
Kauvau he turhaan hakivat seinistä
avainreikää. Vihdoin kuningatar sen
huomasi marmoriportaitten kohdalla. Nuori
kuningas koetteli siihen avainta: se sopi
ja avasi lukon ja kapea ovi aukeni, josta
loisti ihmeen kirkas valo. Uteliaina ho
riensivät sisään. Vaan suuresti ho
hämmästyivät huoneen komeutta! Lattia oli
vihreästä marmorista, jokainen seinä oli
yhdestä ainoasta hiotusta malakiiti
palasta ja katto oli ikäänkuin suuri
lasuri-peili. Piirissä seisoi keskellä kahdeksan
alusta puhtaasta kullastu ja jokaisella
seisoi kuvapatsas, joka oli yhdestä
ainoasta timantista veistetty. Vaikk’ei
yksikään kynttilä palanut huoneessa eikä
siinä ollut yhtään ikkunaa, josta
päivänvalo olisi voinut tulla sisään, niin oli
kuitenkin koko huone kirkkaana siitä
loistosta, joka säteili timanttisista
kuvapatsaista. Mutta niiden keskellä oli vielä
tyhjä kultainen alus. Zein Alasuam astui
sen luo ja löysi sen päältä valkoisen
atlas-palan, jolle oli kultakirjaimilla
kirjattu:
»Poikani! nämät kahdeksan veistokuvaa
olen vaan suurella vaivalla hankkinut.
Ne ovat harvinaisen kauniita; vaan ei
niitä voi verratakaan yhdeksänteen
veisto-kuvaan ruusunpunaisesta timantista. Jos
tahdot sen saada, niin lähde Egyptiin ja
kysy Kairossa vanhaa orjaani Mobarek’ia.
Jokainen hänet siellä tuntee. Kerro
hänelle, mitä sintille on tapahtunut, niin
hän heti sinut tunnustaa pojakseni ja vie
sinut sinne, mistä voit saada tuon
ihanimman veistoknvista."
Heti luettuaan tuon kirjoituksen hän
meni äitineen takaisin asuntoonsa ja
kutsutti heti kokoon kaikki ministerinsä ja
raatilierransa. Juhlallisesti jätti hän
hallituksen äitinsä käsiin, pyysi heitä hyvin
pitämään huolta valtakunnasta ja
matkusti Kairoon, muassaan vaan muutamia
orjia. Saavuttuaan sinne, kysyi hän
Moba-rekia; hänelle näytettiin hänen asuntonsa.
Hän astui sisään ja tapasi Mobarekin
puutarhassa huoneen takana. Mobarek
kysyi hänen nimeään. pMiuä oleu Zein
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
