Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 174 -
nukeni ja sinne juostessaan näki häu
pienen köyhän tytön seisovan suruisena oven
suussa. Tytön Sanna kyllä tunsi. Hänen
äitinsä, joka oli köyhä leski, oli ollut
Sannan kodissa työssä ja pikku tyttö,
jonka nimi oli Anni, oli silloin käynyt
äitiään tapaamassa. Nyt oli Anni raukka
varsin suruissaan, luinen pieni
viisivuotias veljensä oli monta viikkoa ollut
kipi-äuä, eikä äiti työlläänkäan voinut
lapselleen kalliita lääkkeitä hankkia. Anni
pyysi sentähden ystävällistä rouvaa
auttamaan heitä. Rouva, joka tunsi kuinka
kelpo vaimo Annin äiti oli, täytti
mielellään hänen pyyntönsä, täyttäen hänen
koppansa koikenlaisella hyvällä rualla,
jota luuli soiraan pojan haluavan.
Ristipä vielä setelinkin tytön käteen.
Sauua oli katsellut Annia kyynelsilmin,
lian seisoi hetken ikäänkuin epäillen, mutta
äkkiä juoksi hän huoneesensa, toi sieltä
uuden, äsken ostetun kuvansa, joka häntä
niin suuresti oli ilahduttanut, antoi sen
tytölle sanoen: „vie tämä kipeälle Erkille,
se on niin kaunis ja hauska. Minä olen
sen tänään Ostanut." — Köyhän tytön
silmät loistivat ilosta, hän ei koskaan ollut
omistanut tänlaista aarretta. Hän kiitteli
iloisesti ja riensi sitten kotiinsa,
punertavin poskin, ilosta sykkivin sydämmin.
,,Kuinka Erkki on iloitseva, varmaan liän
nyt pian tulee terveeksi," ajatteli Anni.
Oli jo hämärä, melkein pitnea, eunenkun
tyttö ehti tuolle pienelle, kapealle
tuku-kadulle, jossa äitinsä asui. Vihdoin oli
hän portilla. Nopeasti juoksi hän
rappusia ylös, etsi avaimen piilosta, jonne oli
sen mennessään kätkenyt, ja astui
pieneen huoneesen.
Siellä oli aivan pimeä, ja kylmältä
siellä myös tuntui, kun ei koko
päivänä ollut takassa tulta ollut. Anni huusi
iloisesti veljelleen „hyvää iltaa", sitten
etsi hän tulitikut ja sytytti pienen
lumpun, joka loi himmeän valonsa tuvan
harmaille seinille. Voi kuinku siellä näytti
köyhältä! Siellä oli ainoastaan pari vuodetta,
vanha kaappi, muutama tuoli ja pöytä,
jolla oli äidin virsikirja ja iso raamattu;
uunin luona oli pata ja muita talous
kapineita, seinässä oli hylly, jossa oli vähän
posliini ja tina-astioita, muutamia iuutusia,
ja kahdet kirjavat kahvikupit, toisissa
oli punaiset ruusut, toisissa siniset.
Lasten suurimpia iloja oli katsella niitä, mutta
kahvia niistä ei usein juotu.
Pikku Erkki makasi silmät ummessa,
hän oli heikko ja voimaton, tuskin jaksoi
hän hymyillä siskolleen, kun tämä jutteli,
mitä tänään oli kaupungissa nähnyt.
Poika raukka olikin koko päivän ollut
yksin ikävissään. Kohtupa Anni nosti
lampun tuolille veljensä vuoteen viereen,
näytti hänelle mitä kopassa, oli, kertoi,
että nyt olivat saaneet ruhun, jolla
voisivat lääkkeitä ostaa. Pikku sairas oikein
näytti virkistyvän, hän alkoi vilkkaasti
puhella sisarensa kanssa.
„ Arvaus, mitä mulla täällä vielä on,"
sanoi Anni ottaen kuvan taskustaan,
,katsos, kuinka kaunis se on." Ilo-huuto
kuului sairaan pojan huulilta, kun Anni
hänelle ojensi kuvan sanoen: „ Sinä saat
seu, veljeni."
„Oi, rakas Anni, kuinka soma! Oliko
se minun, aivan minun omani ? saanko
pitää sitä kädessäni, ja katsella sitä
milloin vaan tahdon! Luulenpa, Anni,
että jo huomenna olen terve —, kuinka
hauskaa, jos nyt vaan äiti tulisi — että
hänkin saisi iloita meidän kanssamme."
„Katsos," selitti Anni. „tuossa on
joulupukki, muistatko kuinka monta kertaa
äiti ja muut lapset ovat hänestä kertoneet?
Ja näetkös tuossa on joulukuusi ja
lahjoja — kas meilläkin on kerran pukki
ja kuusi," nauroi Anni iloissaan.
Nain iloisia kasvoja ei pienessä tuvassa
ollut näkynyt pitkiin aikoihin, eikä
lasten ilo joulupukista vähentynyt, vaikku
hän vaan kuvana oli tullut heidän
luokseen, höilla oli kumminkin tulevana
jouluna oleva sekä pukki että kuusi. —
Iloisena ryhtyi nyt pikku Auni tavallisiin
ilta-toimiinsa, hän sytytti kirkkaan lei-»
muavau valkeau takkaan, ja asetti
padan tulelle. Pian antoi iloisesti pulavn
valkea tuvalle hauskemman näön, nuo
harmaat seinät oikein näyttivät
hymyilevän.
Äiti oikein hämmästyi kotiin ttdlessaan,
nähdessään lastensa iloiset kasvot ja pie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
