Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
nen Erkkinsä niin virkeänä. Pinu sai
liiiu tietää ilon syyn ja kyynelsilmin
sin-nnsi häu 8anniia ja hänen hyvää,
auttavaista äitiänsä. Iltasen syötyä, sanoi
pikku Erkki vielii „hyvää yötä" rakkaalle
kuvallensa, äiti pani siihen langasta
pienen lenkin ja ripusti sen seinään, jotta
sairas poika saisi sen aamulla nähdä.
Pian nukkui Erkki rauhalliseen uneen.
Mutta yöllii näki hiin niin kummallisen
unen. ICuusi tuolla kuvassa oli
kasvavinaan, se kohosi jo melkein kattoon
saakka, eikä se eftään ollut yksin, sen
ympärille kasvoi muitakin kuusia ja pian
seisoi Erkki kauniissa kuusistossa. Käki
kukkui kuusen latvassa ja pikku linnut
viserleliviit. Erkki istuutui kivelle,
koettaen paperille piirustaa noita kauniita
puita — mutta hän oi eniiän ollut pieni
poika, vaan voimakas nuorukainen. Oli
niin ihana aamu, aurinko loisti niin
kirkkaasti hänen silmiinsä — samalla hän
lieriisi. Äiti seisoi hänen sänkynsä
vieressä, ojentaen hänelle lääkkeitä: „nyt,
poikaseni, varmaan pian paranet," sanoi
hän, ottaen samalla kuvan seinältä, ja
antoi sen pojalle.
Äiti läksi taas työhönsä ja pikku Anni
meni myös pois asioille, mutta Erkki
ei enää tuntenut olevansa niin jdtsin,
hänellä oli tuo pieni kuva seurana. Kuinka
paljon se kertoili pikku pojalle!
Jotilu-ukko jutteli hauskoista valoisista
jouluilloista; se näytteli hauelle iloisia
joulu-kuvia, joulupuita, tanssivia pienokaisia
ynnä muuta hauskaa. Kuusi kuiskaeli
raikkaasti metsästä, jossa oravat oksilla
liyppeliviit. ja käpyjä nakertelivat, jänöstä,
joka korvat pystyssä laukkasi hangella,
ja pikku lintusista, jotka sen oksilla
lepäsivät. Olijia kuin kaikki nuo pikku
olennot olisivat astuneet tupaan
ilahduttamaan Erkkiä,
Nopeasti parani Erkki ja pian taisi
hän juosta ympäri huoneessa ja iloisena
katseli hän pikku kuvaansa. nHerttainen
joulu-ukko," huudahti hiin, „sinä olet
minulle ollut niin hyvä ystävä." Näyttipä
silloin, kun olisi ukko hymyillen
nyökäyttänyt päätään, ikäänkuin sanoen: „multa,
malta pii;ky Erkki, vielii enemmästä saat
minua kiittää!"
Tällä kertaa sanomme pikku Erkille
ja hänen kuvallensa jäähyväiset, mutta
kenties vielä kerran käymme heitä
katsomassa. Saamme silloin ehkä nähdä, kuinka
köyhästä pikku Erkistä kasvoi kelpo mies,
josta oli köyhälle äidillensä iloa ja
isänmaalle kunniaa.
–-el — .
Ijftheteftfj.
ONNELLINEN TOIVO.
?eU)raava piulii kertomus oijuellisesta
Toivosta ei tulekaan olemaan
mikään satu. Kertomuksemme pieni
sankari, tuo nyt yhdeksänvuotias
Toivo, elää vieläkin, ja mitä Iiii
nestä kerron, on tositapahtumia.
Ei tiira® kertomus tule olemaan
semmoista lystiä, naurettavaa
laatua, joinnioisia te elikii eniten rakastane;
toivomukseni olisikin, että 11110 tosi-asiat, joita
aion kertna teille pienestä Toivosta, tulisivat
teille, joksikin hyödyksi.
Kun Toivo oli kuuden vuoden ikäinen, oli hau
vilkas, miettiväinen, rakastettava ja kiltti lapsi.
Ki hän ollut ollenkaan ihmeellisempi kuin te
muutkaan lapset, elikii kuitenkin nöyrempi
ja kiltimpi, kuin itiöni muu, sillä hän i »li Jumalan
lapsi, ja oli oppinut hyväksi lasten ystävältä
Jesukselta.
Saattopa kuulla, kuinka hänellä olikin vahva,
luottava usko tuohon rakastettuun
Vapahtajaansa. Jumalan tahdon täyttäminen ei ollut
hänestä pakollista eli vaikeaa, ei, se oli hänen
ilonsa, sillä hän oli antanut koko sydämensä
Je-sukselle ja tahtoi olla tielapsi hyvälle
taivaalliselle Isälleen. — Aamusilla muisti hän aitta
rukoilla Jumalan siunausta aljetulle päivälle,
ja Jumala, joka kuulee rukouksia ja antaa
meille, mitä uskossa anunnne, siunasikin aina
Toivon päivän.
Ki Toivo miiluinkaan mennyt syömään,
en-liunkun hän pani pienet kätensä ristiin ja
rukoili ja kiitti ..kaikkein Il J’väin lahjan’
antajaa." ’
Illoin oli hänen viimeinen tehtävänsä jättää
itsensä, omaisensa ja ystävänsä Jesukseu
suojaan. Sitten hän makasi niin turvallisena, eikä
peljännyt pimeää eikä muuta.
Seuraava pieni tapahtumakin osoittaa,
kuinka hänen ajatuksensa aina alinomaa viihtyvät
Jesukseu luulin. Kerran tuli hiili erään
vakkaan tätinsä luo ja pyysi; Täti, eikö Toivo
saa tulin muutamaksi yöksi nukkumaan tuolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
