Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 178 -
heti vietettiin ja seuraavana päivänä he
matkustivat pois.
Miehet ratsastivat hevosillaan ja neito
lepäsi kantotuolissa, jota 2 muulia kantoi;
hänen palvelijansa seurasivat muulien
selässä ja orjut ajoivat perässä mnutamia
kameelia, jotka kantoivat matkatarpeita.
He kulkivat Kairoon päin. Joka ilta
rakennettiin komea teltta, johon
valmistettiin mukava makuu-sija neidolle; toisessa
teltassa palvelijat nukkuivat. Mutta Zein
Alosnam lepäsi joka yön Mobarekin
kanssa taivasalla. Usein hän siinä
kahdenkesken uskolliselle seuralaiselleen kertoi,
kuinka vastenmielisesti hän petti tuota
jaloa neitoa. Mutta Mobarek aina
lohdutti häntä ja varoitti häntä vaarasta,
joka häntä uhkasi, jos hän rikkoisi
valansa.
Viipymättä he matkustivat Kairon
kautta, ja tulivat eräänä iltana taas
taateli-puu metsään, jonne Zein Alasnam ja
Mobarek edellisellä kerralla käydessään
haltija-ruhtinaan luo olivat jättäneet orjansa.
Zein Alasnam ei ollut junri ollenkaan
nähnyt neitoa matkalla. Kuin neito nyt
astni ulos kantotuolistaan, meni hän
Zei-nin luo .ja kysyi, eivätkö pian tulisi
Bal-soraan. Silloin häu ei tainnut enää salata
häueltä totuutta, ja tunnusti hänelle, ett’ei
hän koskaan voisi tulla Balsoran
kuningattareksi.
„Kuin ?" kysyi neito hämmästyen, „ettekö
siis ole Balsoran kuningas? ja ettekö ole
luvannut isälleni tehdä minusta puolisonne
ja kuningattarenne?"
„Niin, luvannut olen sen kyllä", vastasi
hän. „No," keskeytti neito häntä,
„kuin-ka siis ihminen voi olla lupaustaan
täyttämättä?" Nyt Zein hänelle tunnusti
täytyvänsä viedä hänet lialtijaruhtinaan luo.
Silloin hän vielä enemmän pelästyi, väänsi
käsiään, itki, heittäytyi polvilleen ja
kyynelin rukoili häntä olemaan antamatta
häntä haltijaruhtinaalle, vaan ottamaan
mukaansa Balsoraan tai lähettämään
takaisin hänen isänsä luo. Hän pyysi niin
hartaasti, että Zein melkein olisi hänelle
sen myöntänyt, sillä hänen kyyneleensä
valuivat yhtä katkerasti, kuin neidonkin.
Mutta Mobarek seisoi hänen vieressään
ja sanoi: „Jalo herra, olkaa vakava ja
ajatelkaa, että menetätte elämänne, jos
tottelette häntä."
Mutta kun neito kuuli nuo sanat, pyyhki
hän kyyneleensä ja sanoi: ,,Ei, teidän
täytyy jäädä elämään alamaisteune tähden.
Silloin ei minusta voi olla kysymystäkään.
Tulkaa, viekää minut haltijaruhtinaan
saarelle." Mutta Zein Alasnam, nähdessään,
kuinka neito oli valmis hänen tähtensä
antamaan henkensä altiiksi, tuli
liikutetuksi, eikä tahtonut sitä sallia, ja niin
ho molemmat kiistelivät keskenään, kumpi
voittaisi toisensa jalomielisyydessä.
Mutta vihdoin sanoi Mobarek: „Eihäu
ole varmaa, että neito joutuisi perikatoon,
joa viemme hänet haltijaruhtinaan luo.
Ehkä hiintä odottaa palkinto hänen
jaloudestaan. Mutta te, kuningas, olette
varmaan kuoleman oma, jos ette vie neitoa
sinne."
Tähän he myöntyivät. He jättivät
palvelijattaret ja orjat jälkeensä ja
kulkivat taateli metsän kautta. Tultuaan
järven rannalle, näkivät he venemiehen
jo odottamassa, joka nosti heidät
kärsällään veneesen. He nousivat maalle
toisella puolen ja tulivat sillan luo. Siellä
heitä kohtasi haltijaruhtiuas
purppuraviitassaan. Päätään nyökyttäen hän otti
neitosen vastaan kuninkaalta ja vei hänet
vaieten smaragdilinuaansa. Sitten hän
taas tuli sillalle ja sanoi: .,Poikani, olen
sinuun tyytyväinen. Mene takaisin kotiisi.
Minä toimitan kyllä puuttuvan
kuvapatsaan paikalleen."
Zein Alasnam oli tyytyväinen, mutta
häntä tuskastutti ajatus, miten neidon
olisi käyvä. Sentähdeu pyysi hän
haltija-ruhtinaalta saada tietää hänen kohtaloaan.
Mutta haltijaruhtinas ei vastannut ja
katosi.
Kuningas palasi Mobarekin kanssa
Kairoon, vaan ei viipynyt siellä kauvan,
sillä hän oli utelias näkemään
yhdeksännen kuvapatsaan ruusunpniiaisesta
timantista.
Matkalla vaivasi hänen omaatuntoaan,
että hän oli pettänyt jalon neidon, joka
ei koskaan elämässään ollut valehdellut;
että hän oli viekoitellut hänet hänen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
