Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 179 —
isänsä luota ja antanut tietämättömän
kohtalon käsiin. Hänellä ei ollut rauhaa
päivin eikä öin näiltä mietteiltä ja tuli
alakuloisena kotiinsa Balsoraan.
Alussa häntä iluliutti alamaisten riemu
hänen kotiintulostaan ja äidin hellyys.
Hänelle hän kertoi, että haltijaruhtinas
oli luvannut toimittaa yhdeksännen
kuvapatsaan paikalleen. He heti riensivät
maanalaiseen huoneesen. Siellä seisoi
kuvapatsas kultaisella alustalla kasvot
ruusunkarvaiset, ikäänkuin hämillään, ja
ruusunpunainen silkkivaate yllä. Zeiu
Alasnamia häikäisi muista patsaista
lähtevä loisto; hän sentähden astui
lähemmäksi, paremmin nähdäkseen. Mutta
tuskin oli hän tullut lähelle, niin kuvapatsas
astui alus alustaltaan ja lepäsi hänen
rinnallaan — se oh sama ihana neito, jonka
hän oli vienyt haltijarulitinaalle.
Ivum-paineukin itki ilon kyyneliä, Ei sanoin
voi sanoa, ei virsin virkkoa heidän
onneaan. Silloin kuului ankara ukkosen
jyrinä ja haltijaruhtinas seisoi heidän
edessään: ,,Poikani," sanoi hän, „tässä on
lupaamani ruusunpunainen kuvapatsas.
Ota hänet puolisoksesi. Hänessä olet
huomaava aarteen, joka on monta vertaa
kalliimpi yhdeksättä kuvapatsasta; sillä hän
on aina vihaava valhetta ja
turhamaisuutta." Näin puhuttuaan liän katosi.
Zein Alasnam puolisoineen eli kauvan
ja heidän elämänsä oli ikäänkuin ihana
rnususeppele, josta kaikki tuskanpiikit
olivat poistetut.
(Loppu.)
Rikas, joka tarvitsi köyhää, ja köyhä,
joka tarvitsi rikasta.
aukana Savon sydänmaassa on
jiioni torppa. Siellä ovat tuon
töllin asujamet, nyt ijällinen
mies ja hänen vaimonsa,
asuneet siitit kuin yhteen
menivät. Harvoin sinne sattuu
ihmisiä tulemaan muilta seuduilta ja liar-
voin nämä erämaan asujamet liikkuvat
omaa tilaansa ulompana, sillä ääretön
erämaa sitä ympäröi; kesällä ei sinne pääse
muuten kuin järvien yli veneellä ja sitten
kapeita portaita, jotka johtavat vetelien
soitten yli ja lopullisesti on vielä pitkältä
metsän läpi kuljettavaa. Ainoastaan
talvella, kun järvet ja suot jäätyvät, pääsee
sinne hevosella. Eipä sitä mökin
asuja-milla hevosta ollut, jolla olisivat edes
kirkolle lähteneet. Arkipäivinä he
raatoivat ja tekivät työtä siten henkeänsä
ylläpitääkseen niin, että kun sunnuntai
tuli, olivat jäsenet kangistuneet, eikä
jaksanut kirkkoon lahteä. Kuluipa
pyhäpäivä sitten enimmäksi osaksi makaamiseen
— eipä sitä edes torpassa kirjoja ollut,
ja tuskinpa Pekka ja Anna oikein
lukeakaan osasivat, että olisi
Jumalan sanan lukemisella pyhäpäivää vietetty.
Yhdeksiin lasta heillä oli ollut, vaan
heistä ei kukaan enää elänyt.
„ Eihän meillä olisi ollut heille
ruokaakaan antaa," lohduttivat itseänsä
vanhemmat, muiden heitä surkuttellessa kun
kuolema heidän lapsensa korjasi.
Nyt oli kuitenkin pieni tyttö heidän
luonaan. Maiju oli hänen nimensä. Hän
oli 9 vuotias, hento, arkaluontoinen olento.
Nuo suuret, kirkkaat silmät, jotka syvistä
kuopistaan kiilsivät, osoittivat, että ne
olivat jo paljon surua elämässä nähneet.
Ja tuo pieni suu — olikohan se
milloinkaan herttaisesti hymyillyt?
Miten oli tyttö tänne joutunut?
Rakkausko kehoitti töllin asujamia häntä
kasvatiksi ottamaan? Ei, ventovierashan
lajisi heille oli, he eivät tunteneet hänen
isäänsä eikä äitiänsä. Sääliväisyyskö
orvon kovaan kohtaloon? Tuskinpa sekään,
sillä hellää sanaa hän ei täällä ollut
kuullut ja homehtunutta leipää sekä kuivaneita
silakan päitä, lapsiparalle annettiin ruuaksi,
semmoista, jota itse eivät saaneet s3’ödyksi.
Eipä Pekalla ja Annalla ollutkaan mitään
liikaa lapselle antaa, — puutteestahan
omat lapsetkin olivat kuolleet. Asian
laita oli se, että Maiju isänsä ja äitinsä
kuoltua oli niin orpo ja köyhä, että
vai-vaishoitokunnan täytyi toimittaa hänelle
koti ja se tapahtui niin kun monessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
