Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 181 -
jossa pehmeä kiisi häutil hellästi hyväili.
Hän makasi vuoteessa, jossa oli hieno,
lämmin, valkea peite, ja pöydällä hiiuen
edessänsä oli kukkivia, tuoksuavia ruusuja.
„Onko tämä se koti, se koti ylhäällä?11
kuiskasi hän silmät puoleksi avaten, vaan
kun hän kohta taas vaipui uneen, ei
hänen hellii hoitajansa eniiii tahtonut
Vastauksella häiritä hänen untansa.
Taas avasi liuu silmänsä ja hymyili
suloisesti.
„Onko tiima koti, jonne linnut lentiviit,
kuu ue olivat niin iloiset?"
Ääressä istuva rouva luuli hänen
hourailevan, eikä ymmärtänyt, mitä hän
tarkoitti.
Hetkeksi vaipuivat hänen silmänsä taas
kiini. Taoskin heräsi häu ja kirkas loiste
valaisi hauen kasvonsa kuu sanoi:
„Onko minulla nyt äiti? Onko äiti
tullut takaisin?"
„Niiu, lapseni, sinulla on äiti," sanoi
rouva, ja kyyneleet valuivat hauen
poskillensa.
Kun tyttö taas nukkui, suloinen hymy
huulillaan, kuului rouva hiljaa rukoilevan:
„Jumala! ota nöyrä, sydämmellinen
kiitokseni. Kiitän sinua, että hiiuen
nii-ntillu annoit. Et ota ilman että
myöskin annat."
Miten oli Maijun tila näin muuttunut,
ja ken oli liiinen hyvä hoitajansa? Ja
mikä oli tuon helläsydämisen rouvan
johdattanut siilien, että hän niin suurena
ilona piti sen, ettii Maijun oli lapseksensa
saanut?
Rouva Rantanen oli onnellisena elänyt
rakkaan perheen piirissä; hiiuen miehensä,
varakas tilanomistaja J:n pitäjässä, oli
kansalaistensa hyväntekijänä kunnioitettu
ja rakastettu. Hänen toimeliaisuutensa ja
varsinkin luinen vaimonsa hyviin aistiu
kautta oli heidäu kotinsa muodostunut
mitä kodikkaammiksi ja herttaisiinmuksi.
Heillä oli yksi ainoa lapsi, Aiuo;
suloisempaa lasta tuskin voi nähdä. Häu oli
vanhemmille aina pelkkää iloa tuottanut.
Jos hiin leikki nnkkiensa kanssa sisällä,
ruokki katioju ulkona, tui pionilla pai
veluksilla koetti auttaa vanhempiansa, uiin
oli hänessä aina suma sydämellisyys ja
herttaisuus. Vaan nyt oli kuukausi
siitä kuu kolkko vieras, kuolema, oli
vanhemmilta temmannut pois heidän
lemmittynsä. Aino oli siirretty toiseen kotiin,
mutta siihen kotiin, jonka päivänpaiste
hän ennen oli ollut, oli hän jättänyt
äärettömiin kaipauksen. Ensi aikoina
luinen kuolemansa jälkeen ei rouva
Hautanen saanut untakaan silmiinsä;
levottomana kulki hän huoneesta huoueeseu ja
haki lievitystä surullensa katselemalla
Ainon omistamia kuluju. Mutta se lisäsi
vaan hänen suruaan, kaihonsa tuntui vielä
katkerammalta. Hän loi silmäyksensii
kirkkaita tähtiä kohti, jotka katselivat tuolta
ylhäältä, ja hänestä tuntui siltä, kuu
Ai-uousa olisi niiden kautta häntä katsellut.
Hän lankesi polvilleen ja puhui hiljaa:
,.Herra! en ole valmistunut voidakseni jo
piiiistä kirkkauden kotiin, minne lapseni
veit, mutta opeta minua, että kerran sinne
pääsisin." Näin rukoillen istui hän
kauvau yön hiljaisuudessa.
Hiin laskeusi lopullisesti vuoteelleen ja
hänen hetken levättyään oli niinkuin kirkas,
pieni olento olisi lähestynyt häntä. Hän tunsi
sen omaksi Ainokseeu ja ojensi kätensä
pai-naakseen häntä rintaansa kohti. Mutta
lapsi viittasi kädellään ikäänkuin
osoittaen, ett’ei äiti nyt voinut syleillä häntä.
Sen sijaan lausui hän ihan ääneen: nJesus
sanoo: minkä te teette yhdelle näistä
pienimmistä minun veljistäni, sen te teette
minulle." Sen jälkeen katosi tuo kirkas
olento, äidin sydän tuntui
rauhallisemmalta, ja vähiin ajau kiduttua nukkui
rouva Rantanen aivan levollisesti, ja kun hän
aamulla heräsi oli hän iloisempi ja
rohkeampi kuin sitä ennen oli ollut Ainon
kuoleman jälkeen. Hän ei tiennyt oikein,
oliko hau yöllä nähnyt unta, vai oliko
se yliluonnollinen ilmestys, vaan miten
olikaan, sen luin tiesi, että Jumala oli
sen kautta muistuttanut häntä vaipumasta
hyödyttömään suruun, ja että juuri kaipaus
oli kehoittava häntä rakkauden palvelusta
täyttämään niitä kohtaan, jotka rakkautta
kaipasivat. Hän muisti, miten pikku
tyttönsä aiua oli ollut valmis tarvitse-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
