Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 186 -
muulloin kuin myöhään iltasilla. Mutta
kun luin puhui Preussiläisistii, silloinpa
olisi maksanut, vaivaa nähdä hänen
viiksensä. — — – Pikku Stenne ei
näyttänyt juuri paljon murehtivan tätä uutta
elämää. —
Piiritys! Siinäpä jotakin hauskaa
poika-nulikoille. Ei mitään koulunkäyntiä, ei
mitään valvontaa! Yhä kestävä lupa-aika
ja kaduilla alituinen markkinaliike.
Lapsi juoksenteli ulkona iltaan asti.
Hän seurasi ympäristössä oleskelevia
pataljoonia, kun he läksivät vallitukselle, ja
valitsi mieluisimmin ne, joilla oli hyvä
soittokunta; ja tässä kohden hänellä oli hyvä
arvostelu-kyky. Hän saattoi esim. sanoa,
että 96:nen pataljoonan soittokunta ei
kelvaunut mihinkään, jota vastoin 55:nellä
oli oivallinen. Välistä hän taas katseli
jalkaväestön harjoituksia; sitten
houkuttelivat häntä myös väki-tungokset.
Kori käsivarrellaan hän sekaantui
pitkiin ihmisriveihin, jotka hämärinä aamuina
muodostuivat teurastajien porttien eteen.
Kuu siellä seisottiin jalat vedessä,
tutustuttiin toisiinsa, keskusteltiin ja ukko
Stenne’in pojalta kysyivät kaikki hänen
mielipiteitänsä. Mutta hauskin kaikesta oli
kuitonkiu tuo kuuluisa kalossipeli, jonka
bretagnilaiset soturit sodan aikana olivat
saattaneet muotiin. Kun pikku Steuneiä
ei tavannut vallituksella eikä leipurilla,
voitiin häntä varmaan tavata katselemassa
kalossipeliä „Cliateau d’ Eatvn" torilla.
Hiin tietysti itse ei ottanut osaa leikkiin:
siihen hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa.
Hän tyytyi seuraamaan peliä silmillään.
Yksi erittäin pitkä siniseen mekkoon
puettu nuorukainen, joka käytti vaan
viiden markan rahoja, herätti hänessä
ihastusta. Hänen juostessaan kuultiin, miten
hopearahat hänen mekkonsa taskussa
helisivät. . .
Eräänä päivänä ottaessaan maasta hopea
rahan, joka oli vierinyt pikku Stenne’in
jalkojen juureen, tuo nuorukainen sanoi
hänelle matalalla äänellä:
„Tekeekö sinun tätä mieli, sano poika V
Jos tahdot tietää, niin sanon sinulle mistä
sitä saa." — — —
Pelin loputtua hän vei pojan syrjälle
ja ehdotti, että tämä tulisi hänen
kanssaan myymään sanomalehtiä
Preussilaisille; siitä matkasta muka saataisiin 30
markkaa. Ensin Stenne kielsi hyvin
lonkattuna ja oli kolme päivää palajamatta
torille. Kolme hirveätä päivää. Hän ei
syönyt eikä liioin nukkunut. Öisin hän
näki suuria kalossi-kasoja sänkynsä
vieressä ja viiden markan rahoja, jotka
kiiltävinä vierivät pitkin lattiaa. - Kiusaus
oli liian kova. Neljäntenä päivänä hän
palasi torille, tapasi nuorukaisen ja
seurasi häntä. — — — —
He lähtivät matkalle eräänä kylmänä
talvi-aamuna verkakontit selässä,
sanomalehdet mekkojen alle kätkettyinä.
Kuu saapuivat portille, joka vie
Flanderiin, oli vielä hämärä. — Nuorukainen
tarttui Stenne’in käteen ja lähestyen
virkamiestä — vanhaa soturia, jolla oli
punainen nenä ja hyvänsuopeat kasvot —
hän sanoi hänelle surkealla äänellä:
„Anta-lcaa, hyvä herra, meidän menuä tästä
lävitse . . . Äitimme on sairas ja isämme
on kuollut. Pikku veljeni ja minä
tahdomme koittaa koota perunoita pellolta!"
Hän itki, Stenne painoi häpeissään
piiänsu alas. Virkamies tarkasti heitä
hetkisen, loi silmäyksen autiolle valkealle
tielle, sitten sanoi hän väistyen:
„knlke-kaa nopeasti ohitse." Nyt he olivat
Au-bervilliers’n tiellä. Nuorukainen
purskahti nauruun.
Hämärästi, melkein kun unissaan, pikku
Stenne näki kasarmeiksi mnutetuita
tehtaita, autioita linnoituksia, täynnä
kaikenlaista romua ja varustetut pitkillä
savu-Torvilla, jotka pistivät, esiin sumusta
kohoten tyhjinä ja rikkinäisinä taivasta kohden.
Siellä täällä he havaitsivat jonkun vahdin,
vaippaansa verhottuja sotaherroja, jotka
kiikarilla tarkastivat seutua, ja pieniä
telttoja, joita niiden edustalla palavien
tulten sulattama lumi oli tehnyt aivan
liipiinärjiksi. Nuorukainen tunsi tiet ja
poikkesi peltojen yli välttiiäksensä
vahteja. Kuiteukiu he aivan tietämättänsä
olivat joutuneet tnrkk’ampujajoukkoon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
