Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 187 -
Puettuina pieniin viittoihinsa nämät
olivat kätkeytyneinä pitkin rautatietä ojaan,
joka oli aivan täynnä vettä. Tällä
kertaa nuorukainen tiirhaau kertoi heille
juttunsa, heitä ei päästetty kulkemaan.
Yhtäkkiä, [tikku Stenne’in itkiessä, astui
vahti huoneesta, hän oli vanha, harmaapää,
rypistynyt soturi, joka muistutti isäStenne’iä.
„No lapsukaiset, älkää itkekö!" sanoi
häu lapsille, „te saatte mennä hakemaan
perunoitanne; mutta tulkaa ensin hiukan
lämmittelemään itseänue.–—
Häu näyttää olevan hyvin viluissaan,
tuo poika." . . .
Oi! eihän hän vilusta värissyt, pikku
Stenne, vaan pelosta, häpeästä.
Vahti-majassa he tapasivat muutamia
sotamiehiä, jotka olivat kyykistyneenä huonon
tulen ympärillä, sulattaen sen liekillä
sokerileivoksia, joita he pistivät
pajonet-teinsa kärjelle. He vetäytyivät
likem-mäksi toisiaan antaaksensa tilaa lapsille.
Näille tarjottiin sitteu ryyppy ja vähän
kahvia. Heidän juodessaan eräs upseeri
ilmestyi ovessa, kutsui kersantin
luoksensa, puhui hiljaa hänen kanssaan ja
meni sitten nopeasti pois.
,,Pojat," sanoi kersantti säteilevin
silmin, jälleen astuessuau sisälle, „tänä yönä
saamme tupakkaa. Meidän on onnistunut
saada tietää Preussilaisten tunnus-sana,
— — — — Luiden, että tällä kertaa
otamme heiltä takaisin tuon kirotun
Bour-get’in".
Näitä sanoja seurasi vilkkaita
kyvälcsy-mis-huutoja sekä heleätä naurua.
Tans-sittiiin, laulettiin, kiilloitettiin
miekka-pa-jouetteja ja käyttäen hyväkseen tätä
yleistä melskettä lapset pujahtivat tiehensä.
Kun olivat kulkeneet piirityskaivannon
ohitse, he näkivät edessään aukean
tasangon ja sen peräpuolella pitkän valkean
muurin, joka oli täynnä ampumareikiä.
Tätä muuria kohden he astuivat
pysähtyen joka nskeleella ollakseen perunoita
poimivinaan. „K ääntykäämme takaisin —
’— — Älkäämme menkö sinne," sanoi
vähä väliä pikku Stenne.
Toinen kohotti vaan olkapäitään ja
kulki yhä eteenpäin. Yht’äkkiä
nuorukainen heittäytyen maahan sanoi pikku
Stenne’ille: ,,käy pitkällesi." Sitteu hän
vikelsi ja toinen vikellys vastasi siihen.
He lähestyivät muuria nelin-kontin.
Muurin edustalle, maapinnan tasalla, ilmestyi
keltaiset viikset, likaisen lakin alta.
Nuorukainen hyppäsi ojaan Preussiläiisen
viereen.
„Tämä on veljeni," sanoi hiin, viitaten
kumppaniinsa. Hän oli niin pieni tuo
Stenne raukka, että Preussiläineu häntä
nähdessään purskahti nauruun ja oli
pa-koitettu ottamaan hänet syliinsä
nostaak-sensa hänet aukkoon.
Muurin toisella puolella havaitsivat ho
korkeita maapenkereitä, kaatuneita puita,
mustia läpiä lumessa ja jokaisessa lävessä
samanlaisen likaisen lakin, samanlaiset
keltaiset viikset, jotka hymyilivät heidän
ohitsekäydessään.
Vähän syrjempänä oli tarhurihuone,
jonka eteen oli suojaksi pystytetty
puunrunkoja. Alikerta oli täynnä sotamiehiä,
jotka pelasivat korttia ja keittivät lientä
suurella tulella. Tunsi selvästi kaalin ja
rasvan hajun. Mikä eroitus tämän ja
tarklc’ ampujain levähdyspaikan välillä.
Yläkerroksessa olivat upseerit; kuultiin
heidän soittavan pianolla, aukaisevan
samppanja-pulloja. Kuu Pariisilaiset astuivat
sisään, heitä tervehdittiin vilkkailla
elä-köön-huudoilla. He antoivat
sanomalehtensä; sitten heille tarjottiin juotavaa ja
kehoitettiiu heitä puhumaan. Kaikki
nännit upseerit olivat ylpeän ja häijyn
näköiset; mutta nubrukainen huvitteli heitä
raa’oilla sukkeluuksilla. He nauroivat,
toistivat hänen sanansa ja näkyivät
mielihyvällä kuuntelevan häuen juttujaan.
Pikku Stenne olisi hänkin tahtonut
puhua, osoittaakseen, ett*ei ollut miltään
pöllö; mutta jokin häntä siitä esti. Häntä
vastapäätä seisoi syrjempänä eriis
Preussiläineu, vanhempi ja totisempi muita, joka
luki tai oikeastaan oli lukevinansa, sillä
hänen silmänsä eivät hetkeksikään
jättäneet poikaa. Tässä katseessa oli
lempeyttä ja nuhteita; näytti siltä, kuin
miehellä kotona olisi ollut samanikäinen lapsi
ja kuin olisi hän puhunut itsekseen:
„Tahtoisin pikemmin kuolla kuin nähdä
lapseni tuonlaista tointa harjoittavan."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
