Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 188 -
Tästä
siluiänräpäyksestääaakkaSeonneesta tuntui siltä, kuin joku kitsi olisi
laskeutunut biinen sydiimellensä ja estänyt
sitä tykkimiistä.
Päästäksensä tästä tuskasta, rupesi hän
juomaan. Kohta kaikki pyöri hänen
silmiensä eclessä. Hän kuuli epäselvästi heleän
naurun kaikuessa kumppaninsa laskevan
leikkiä kansallis-kuartilaisista, heidän
har-joittamis-tavastaan. matkivan Marais’sa
tapahtunutta kapinaa, ja yöllistä
kokoonkutsumista valleilla. Vihdoin nuorukainen alensi
ääntänsä, upseerit astuivat lähemmäksi
ja hoidän kasvonsa syukistyivät. Tuo juuri
oli heille ilmoittamnisillaan tarkk’-ampujain
hyökkäyksen.
Tällit kertaa pikku Stenne
vimmastuneena, selvänä nousi paikaltansa huutaen:
„Älä kerro sitä––— —
— — — — Minä en tahdo!"
Mutta toinen vaan nauroi siihen ja
jatkoi. Ennenkun hän oli lopettanut, olivat
kaikki upseerit seisoalla. Yksi heistä osoitti
lapsille ovea sanoen: „Pois leiristä.1’
.Ta he rupesivat puhumaan keskenään
hyvin nopeasti saksankielellä.
Nuorukainen läksi ulos, ylpeänä kuin dogi,
helisyttäen rahojansa. Stenne häntä seurasi
pää alas painuneena; ja astuessaan
Preussilaisen ohitse, jonka katse niin kovasti
oli häntä rasittanut, kuuli hän surullisen
äänen lausuvan : „Se ei ollut kauniisti tehty.
Kyyneleet nousivat pojan silmiin."
Tasangolle päästyään, lapset rupesivat
juoksemaan ja olivat pian jälleen
kaupungissa. Heidän konttinsa olivat täynnä
perunoita, joita Preussiläiset olivat heille
antaneet; näitten avulla he pääsivät,
ilman vaikeuksia tarkka-ampujain
kaivosten ohitse. Siellä valmistauttiin yön
hyökkäykseen. Uusia joukkoja saapui hiljaa,
yhtyen muurien takana. —
Vanha kersanttikin oli siellä väkeänsä
asettamassa ja oli hyvin tyytyväisen
näköinen. Lasten ohitsekulkiessa hän tunsi
heidät ja tervehti heitä isällisellä hymyllä.
Oi! kuinka katkeralta tämä hymy tuntui
pikku Stenne’ille! silmänräpäyksessä
hänessä syntyi halu huudahtaa:
,,Älkää menkö sinne . . . me olemme
teitä pettäneet,"’
Alutta kumppani oli sanonut: „ Jos
puhut, niin meitä ammutaan," ja pelko
häntä pidätti. . . .
Courneuve’ssä he astuivat tyhjään taloon
jakaaksensa rahat. Totuus velvoittaa
minun sanomaan, että, jako toimitettiin
rehellisesti sekä että pikku Stenue ei enää
pitänyt rikostaan niin hirvittävänä,kun kuuli
kauniitten riksieu helisevän nuttunsa
taskussa, ja kun ajatteli kaikkia noita
kalossi-peliä, jotka häntä odottivat.
Mutta jäätyään yksin, onneton
lapsi-parka!
Kun olivat päässeet porttien
sisäpuolelle ja vanhempi kumppani oli hänet
jättänyt, silloin vasta hänen taskunsa
rupesivat tuntumaan kovin raskailta, ja
näkymätön käsi, joka painoi hänen
sydäntänsä, tuntui yhä raskaammalta. Pariisi
ei enää hänestä ollut sama kuin ennen.
Ohitsekulkijat silmäilivät häntä ankarasti,
ikäänkuin olisivat tienneet, mistä häu tuli.
Sana „vakooja" sen hän kuuli pyöräin
kohinassa, pitkin kanavaa rummuttajien
lyönnissä. Vihdoin hän saapui kotiin ja
onnellisena, huomatessaan, että isänsä ei
vielä ollut kotona, hän nousi nopeasti
portaita ylös huoneeseen piilottaakseen
päänalaisensa alle nuo riksit, jotka häntä
niin suuresti rasittivat.
Isä Stenne ei ollut koskaan ollut niin
hyvä, niin iloinen kuin tänä iltana
tullessaan kotiinsa. Oli juuri saatu uutisia
maaseuduilta; siellä kaikki meni
parempaa menoa. Syödessään vanha soturi
silmäili muurille ripustettua kivääriä ja
sanoi hymyhuulin pojalle:
„Knuleppas, poikaseni, menisitpä
Preussilaisia vastaan, jos olisit iso!"
Kello 8. paikoilla kuultiin kanuunain
pauhinaa.
„Se 011 Aubervilleirs’sa. . .. Taistellaan
Bourget/issa," sauoi ukko, joka tunsi kaikki
nämät toimitukset. Pikku Stenne kalpeni
ja pani maata, valittaen olevansa kovin
väsynyt, vaan hän ei saanut uuta.^
Tykit pauhasivat yhä vaan. Häu kuvaili
mieleensä, että tarkkampujat saapuisivat
yöllä lynnätäkseen äkkiarvaamatta
Preussilaisten päälle ja kuinka he sitten itse
lankeisivat väijyksiin. Hän muisti ker-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
