Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 190 -
taipuvainen. Hänestä olisi helposti
tullut hyvä lapsi, ellei vanhemman siskon
esimerkki olisi hänelle ollut haitaksi.
Mutta pikku Wolmari, hän oli reipas
poika. Vaikka AVolmaria alituisesti
hyvitettiin ja helliteltiin, pysyi hänen
luonteensa aina iloisena ja tyyneenä.
Jouluhan 011 jokapaikassa tervetullut
vieras, niin se oli aina tässäkin kodissa.
Lapset tavallisesti saivat kaikki, mitä vaan
suinkin osasivat toivoa, ja usein kävi
niin, että oltiin ihan väsyksissä enneDktin
kaikki joululahjat oli saatu jaetuiksi.
Tänä vuonna piti vielä kutsuttaman vieraita
joulu-illaksi ja sepä se myös oli omiansa
tekemään joulun toivotuksi.
Eräänä päivänä tuli Herra S:ltä kirje,
jossa hän kertoi vaimolleen, että hän
odottamattomien esteiden vuoksi ei
voisikaan tulla jouluksi kotiin.
„Hyviu on ikävätä," — kirjoitti hän —
,jouluna olla erossa teistä, mutta minun
ei ole onuistunut asettaa asioita toisella
tavalla. Se minua vielä lisäksi surettaa,
etten edes voi lähettää kotiin joululahjoja,
sillä aikani on niiu täpärällä, etten ehdi
mennä valitsemaan teille mitään.
Rakastettuni, nyt on meidän koettaminen
lohduttaa itseämme miten paraliiten taidamme,
ja sitten, kun tulen kotiin, vietämme
joulun uudelleen."
Äiti tuli tietysti tuosta liyviu
alakuloiseksi, sillä isä ei ollut vielä koskaan
ollut joiduua kotoa poissa, mutta
kuultuaan Alman hillitseinättöinästi itkevän ja
ääneen valittavan, tuli hän aivan totisen
näköiseksi.
„Mitä sinä noin julmnsti itket,
lapseni? Eihän olo, Jumalan kiitos,
tapahtunut mitään onnettomuutta. Isähän
päinvastoin kirjoittaa olevansa aivan terve,
ja sinä voit kyllä arvata, että se
surettaa isää yhtä paljon kuin meitäkin, että
hänen täytyy ollu poissa kauemmin kuin
kotoa lähtiessään luuli."
„Onhan sekin jo kvlläksi ikävätä, ettei
isä ehdi kotiin," — vastasi Alma —
,,mutta eniten Luinua kumminkin
harmittaa, että ihan turhaan olen odottanut noita
kauniita kapineita, joita isä lupasi tuoda
lullessoan. Minua hävettää, kun täytyj-
ajatella, ettei minulla ole mitään oikein
uutta ja kaunista näyttää
kouluknuippa-ueilleni, kun he tulevat joululuvalla
luokseni. Parasta olisi, jos sais nukkua
koko joulun."
Alma heittäysi sohvalle ja peitti
kasvonsa käsillään. Iidakin itkijä oli huonolla
tuulella. Pikku AVolmari vaan kiipesi
äidin syliin, kiersi kätösensä äidin
kaulaan ja sanoi:
„Onhan meillä oma äiti ja silloin minä
olen iloinen. Joulupukki tuo kyllä
joululahjoja niinkun ennenkin."
Ystävällisesti osaa ottaen koetteli
rouva S. lohdutella pikku tyttösiään, mutta
Alma ei edes tahtonut kuulla itselleen
puhuttavankaan; hän vaan käänsi selkänsä
äidilleen ja olikoko päivän lastenkamarissa.
„Kaiketikin tuo menee pian ohitse,"
ajatteli äiti, ja koetteli sillä tyynnyttää
surullista mieltään. Olisipa sentään Alman
äidistä ollut iloista nähdä vanhimman
tyttönsä käyttäyvän toisella tavalla. Syvästi
huohtaen lähti hän toimittamaan
tehtäviänsä ja monta joululahjaa päätti tuo
huolellinen äiti hankkia lemmikilleen lohdutukseksi.
(Jntk.)
Satu
eukosta, joka hoksas onnettomuuden
ranta jälestäpäin.
•Suomen Iina.
fli kerran ukko ja akka ja he
asuivat pienessä mökissä, jonka
vieressä oli tilkktinen
ryytimaata.
„Nytpäs minä valmistankin
eukkoselleni odottamattoman
ilon," arveli ukko ja kylvi kerran akan
poissa-ollessa ryytimaahan porkkanoita
sillä mikäs olisikaan parempaa kuin
porkkanat, tuumasi hän.
Kun akka tuli kotiin, pisti hänenkin
päällänsä toimittaa ukolle odottamatonta
iloa. Nytpä hän olikin varuilluan kun
ukko lepäsi työstä tultuaan ja kylvää
ripotteli kaikessa salaisuudessa maatilk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
