Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 191 -
kaseen persiljan, sillä sehän oli parasta,
mitä hän tiesi.
Ja sitten rupesivat sekä persiljat että
porkkanat itämään ja nousivat taimille.
„En ymmärrä, mistä lie tullut noin
paljon rikkaruohoa porkkanamaahan,"
tuumasi ukko ja kitki pois persiljat.
,,Kas tnommosta multaa en ole ikinä
nähnyt," ajatteli akka ja poimi salaa pois
porkkanan taimet.
Ja sitten ei sinne kasvanut toista eikä
toista lajia.
Nyt tultiin asiasta selville:
kumpainenkin oli tarkoittanut mitä parainta ja
sentäänkin olivat tuumat menneet
myttyyn.
Sitten rupesi akka soimaamaan itseään
siitä, ettei hän ollut tehnyt niinkuin olisi
pitänyt tehdä; ja sitten hän käveli koko
päivän, katui vaan ja ajatteli ja aprikoitsi
tuota asiaa.
Yöllä ruumasi taas ukko, ettii peite
sängyssä oli liian lyhyt ja ettii hiinen
jalkoihinsa tuli kylmää ja sitten hiin sanoi
aamulla eukolleen:
„Sinun pitäisi vähän jatkaa tuota
peitettä sill’aikaa, kun minä olen
metsässä puita hakkaamassa."
Kohta oli akka valmis, hän otti
neu-lun, lankaa ja sakset. Mutta sitten
hänelle johtuikin mieleen persiljat ja hän
rupesi katumaan, ettei neuvotellut ukon
kanssa enneukuu pani siemenet maahan
— ja sitten hiin leikkasi kaistaleen
peitteen yläpäästä ja ompeli sen alapäähän.
Nyt tuli mies kotiin. — „No johan
nyt jotain, eukkoseni!" - sanoi hän —
„ihan nuriupuolisestihan sinä nyt olet
harsinut."
Sitten huomasi eukko itsekin, kuinka
kömpelösti hän oli tehnyt, ja rupesi
mietiskelemään ja pahoittelemaan, ettei
ollut oivaltanut asiaa oikealta puolelta.
Siten hän käveli koko seuraavan päiviin
mietti ja suri sitä asiata.
Mutta nyt oli sota maassa ja
huomispäivänä tulivat kuninkaan nljaat, reippaat
pojat viemään ukkoa sotaväkeen.
Eukko istui tuvan ikkunassa
mietis-kelemilssä itsekseen, että eikö hänen
sentään olisi pitänyt ratkoa jatkoa peitteen
alapäästä ja ommella sitä yätpäähän.
Tuota tuumatessaan hän ei
huomannutkaan sotilaita ennenkun nämä seisoivat
oven edessä.
„No varjelkoon!" kirkasi hän, „tuolta
tulevat sotamiehet pukemaan sinua
ruuniin viittaan."
„Niin, nyt on myöhäistä metsään
puit-taa," sanoi ukko. „Ei nyt muuta kuin
piiloon, etteivät, raasta minua mukaansa."
Ja sitten kömpi ukko säkkiin, eukko
köytti nauhan kiini ja paiskasi itsensä
säkin päälle istumaan.
-Mitäs suli’ on säkissä»’, muori?"
kysyi ensimäinen sotamies ja astui
kynnyksen yli.
„Jauhoja," vastasi akka.
„ Mitä ihmeitä?" sanoi toinen ja astui
lähemmäksi.
,,Nyt, minä taisin sanoa tyhmästi,"
katui eukko. nMinun olisi pitänyt
vastata toisin —u ja sitten hän huusi:
„Säkiss’ on munia,älkääkoskekosäkkiin!"
„Nepä mahtavat olla jären kovia munia,"
virkkoi tuohon kolmas sotamies ja
koppasi kiini säkistä.
Silloin huomasi eukko, ettei se ollut
oikea vastaus ja huusi:
„Ei, ei säkissä ole ukkoa!"
„No, siitä päästään pian selville,"
sanoivat sotamiehet, avasivat säkin, vetivät
ukon esille, pukivat nkon ruuniin
viittaan ja veivät mukaansa.
Nyt vasta rupesi ukko oikein
muistelemaan, mitä hän oli sanonut ja mitä ei
ollut sanonut. — Mitähän nyt ukko
ajatteli! Mitähän ensimmäinen sotamies
arveli, mitä toinen sotamies hänestä
meinasi, ja mitäpä kolmas sotamies luuli
hänestä, kun hän oli kiiyttäynyt tuolla lailla?
Ja nuo ajatukset akkaa niin piinasivat,
että ruokahalukin vallan katosi ja hän
vaan istui ristissä käsin.
Seuraavana päivänä tuumasi eukko, että
taitaa sentään olla väärin, kuti antaa
surulle noin suuren vallan. Lohdutuksek—
seen paisti eukko ateriaksi itselleen
kahdeksan kiukkua ja seitsemän vadillista
kaalia. Mutta toisena aamuna hän taas
tutkisteli asiaa ja moitti ankarasti
itseään tuommoisesta ylellisyyeestä, kun mies
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
