Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 195 -
tivat yhdessä Hyvinkäälle. Sieltä piti
äidin jatkua matkaansa Hämeenlinnaan ja
lasten tuli reellä mennä Anna-tädin luo.
F.ysäyypaikalla oli jo tädin renki, vanha
Kalle," lapsia vastassa. Oikein itkussa
silmin sanoivat lapset äidille hyvästi ja
sitten kiiruhdettiin isoon knomirekeen,
jossa oli tyynyt ja vällyt lapsia varten.
Alma ja Iida olivat ihan väsyneet
mie-leiiliikutuksesta äidistänsä erottuansa, mutta
Wohnari istui Ullan sylissä ja kuunteli,
miten Kalle puheli hevosille.
Tuo se huvitti Wolmaria niin, että
hän oikein ääneensä nauroi. Hänkin oli
ajavinaun ja piti Kallen takana ohjaksen
pöristä laini ja silloin tuntui AVolmarista,
kuin metsät kahden puolen tietä olisivat
oikein nelistämällä juosseet vastaan.
„Katso Ulla," sanoi AVolmari vihdoin,
kuu muisti katsella siskojaan. ..Alma
ja Iida nukkuvat; nyt meidän ei enääu
tarvitse kuulla heidän itkuann. Tiedätkö,
miuä luulen, että maalla tulee olemuan
oikein hauskaa. Äiti kertoi, että
Anna-tädillä on hevosia, lehmiä ja porsaita, ja
kanoja suuri joukko, ja me suumme nähdä
niitä, jos vaau olemme kilttiä. Tulethan
sinä minun kanssnni joka paikkaan?"
^Tilienhän toki," vakuutti Ulla.
..Tiedätkö, AVolmari, maalla 011 vielä hyvä
hiskumnkikin, melkein yhtä korkea kuin
„Taivaanmäkiu ,,Valterin seikkailuissa",
joita olemme lukeneet. Sitä me yhdessä
laskea surauttelemme ja jos menemme
luiperikeikkaa, nousemme tuas 3’lös ja
olemme ylitä iloiset, kuin ennenkin.
AVolmari, joka 011 reipas poika, ei suinkaan
sure, vaikka heittääkin kuperkeikkaa
lumihangessa."
^En, en toki," vakuutti poika.
„Sil-loin vasta tuleekin hauskaa, ju minä en
suinkaan pelkää. Voi, kuu tulee
hauskan!"
AVaiikna Kallea huvitti pikku pojan
jutut ja hänkin yhtyi keskusteluun, sillä
luiu piti pu\jo lapsista.
„Minä olen talvi-iltoina nikkaroinut
pieniä leikkikaluja, joita Anna-neiti antaa
muutamille kiltille kylän lapsille. Kun
nyt AVolmari 011 meillä, niiu ininä laitan
hänellekin leikkikaluja. Tahdotko hevo-
sen, vai sapelin, vai veneen? Valilse
itse, niin vanha Kalle laittaa."
Yähänkös Wolmari ihastui, kun kuuli
Kallen puhuvan sapelista. Semmoisenhan
hän tietysti valitsi.
„Kuules Ulla, nyt minun sopii olla
lumilinnassa kenraalinu, kun saan supelin."
iloitsi poika. „Ja sinä saat rakentaa
mi-iiuu kanssani."
Nyt herätti Ulla Alman ja Iidan, sillii
Kalle ajoi erään tien varrella olevan
talon pihaan hevosia juottamaan. Niin
kau-van kun Polle ja Pelle vähän
„puhaltai-sivat", piti pikku herrasväen käydä
tupaan lämmittelemään. Talon väki katseli
kaupunkilaisia hyvin uteliaasti ja iloinen
emäntä tuli jo portaille heitä vastaan
ottamaan. Kun kuultiin, että vieraitten
piti Anna-neidin luo, koitteli emäntä heitä
ihan kuin omia sukulaisiaan. Pöydälle
tuotiin tuoretta voita, leipää, juustoa,
suolaista lihaa ja rieskamaitoa valkoisiksi
pestyissä katajakippusissa.
Kun emäntä ystävällisesti johdatti
vieraita pöydän taa, tunsi Alma oikein
vastenmielisyyttä. „Nuo tyhmät moukat
kaiketikin ajattelevat, että meidän pitäisi
olla heille kiitollisia, kun saamme maistoa
mokouiata karkeata leipää," suututteli hän
itsekseen, mutta meni sentään pöytään,
jossa Wolmari ja Iida jo olivat voileipien
kimpussa.
,,Pitäkäähän nyt hyvänä, mitä talolla
on tarjottavaa," puheli emäntä sujuvalla
kielellään. ,,Katsokaas, me oleuimo vaan
köyliiiä kansaa ja elämme, työstämme,
eikä meillä ole mitään vieraan ruokia.
■Jouluksihan sitä sentään köyhäkin jotain
parempaa hankkii. Ja mitäpä herkkua
kaipaamillekaan, kuu saadaan olkilyhde
lattialle, joulukynttilä ja höyryävä
puuro-vati pöydälle. Tuo vanha neiti, jonka luo
herrasväki nyt matkustaa, viettää joulua
niin kauniisti. Kaikki sun kylän köyhät
ue häntä kiittelevät ja häu kuuluukin
vaan aina ajattelevan sitä, miten vois
tehdä muita ihmisiä iloisiksi." — „Neiti on
jo niin iso," sanoi hän Almaan kääntyen,
,ja tietää varmaankin kuinka hyvä hän
011. Kyllä mahtaa olla hauskaa, kun saa
mennä hänen luokseen jouluksi,"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
