Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 196 -
„Emme ole koskaan jouluna olleet erossa
vanhemmista," vastasi Alma. ,,Enkii siellä
odota mitään hauskuutta".
„Kalle valjastaa jo," huusi nyt
Wol-inari ja silloin lapset jättivät talonväen
hyvästi ja lähtivät Ullan kanssa ulos.
Siellä jo hevoset levottomina tömistelivät,
jalkojaan; kulkuset kilisivät ja pian oli
reki kadonnut talonväen näkyvistä.
Oli jo iltapuoli; aurinko oli laskenut
kauvas länteen, alkoi jo hämärtää. Tie
kierteliho nuoren koivikon lävitse: puun
oksat olivat härmästä hopeaisina ja
valkoinen lumi peitti maan puitten välissä.
Tuo kaikki oli lapsista kovin uutta, sillä
he eivät olleet koskaan talvella maalla
matkustaneet. Alma kun reestä katseli
tuota talven pukemaa, kaunista luontoa,
tuli ajatelleeksi kotiaan ja rakkaita
vanhempiaan. Hän muisti, että oli useiu
kiittämättömyydellä palkinnut heidän
hyvyyttään ja saattanut heidän mielensä
surulliseksi. „Tahdon koettaa käyttäytyä
hyvin Anna-tädin luona, sillä lailla ehkä
voin saattaa isälle ja äidille iloa. Oi,
jospa vaan voisin sen tehdä! Mutta
jouluiltana minun on kovin vaikea olla erossa
isästä, äidistä ja ystävistäni."
Ivun Alma tuota ajatteli, virtasivat
kyyneleet pitkin poskia ja ne
keventivät-kiu hänen mieltään; hyvät päätökset
kaipaukseen yhdistyneinä saivat ne
vierimään tytön silmistä.
„Kas niin, pikku lapset," kuulut
Kallen hyväntahtoinen ääni, „tuolla loistaa
jo kirkas valo Anna neidin salin ikkunasta;
pian ollaan perillä. — „Hei! Polio ja Pelle;
paukaapas jalka jalan eteen!"
Silloin hevoset ravistivat, hirnuivat ja
menivät semmoista kyytiä eteenpäin, että
lapsista tuntui, kuin olisi lennossa oltu.
Pakkanen so vinkui jalaksen alla ja \Yol
mari oikein ilosta huusi.
„Ulla," sanoi Alma, joka siskojen
iloisesti puhellessa oli istunut aivan vaiti —
„lupaatko minulle jotain?"
„Mielelläni, jos vaan voin," sanoi
palvelija lempeästi.
„Minä toivoisin, ettet kertoisi
Anna-tädille, kuinku vastahakoista minulle täune
lähtöni oli. Minä aion äidin tähden
koettaa viihtyä hyvin hänen luonaan.’*
„Hy\’ä Alma, mielellänihäu minä son
lupaan. Ja tiedän, että ken hyviä
päätöksiä tekee, heitä Jumala aina palkitsee.
Kyllä Almakin vielä tulee palkituksi,
kun tahtoo iloittaa hyvää äitiään."
Nyt poikkesi reki metsästä
Anna-tädin taloon vievälle tielle, jonka kahden
puolen kasvoi korkeita puita.
„Ptruu, ptruu!" sanoi Kalle hevosille. Ne
pysähtyivät portaitteu eteen ja sisältä
kuului ystävällinen ääni tulijoille
tervehdykseksi. Melkein kantamalla vietiin
lapset sisälle ja eteisessä syleili Anna-täti
heitä sydämellisesti.
„Ette voi uskoa, kuinka iloinen minä
olen, kun sain kerran teidät tänne
kotiini. Syy siilien 011 kyllä ikävä, mutta
toivokaamme, että kaikki taus tulee
hyväksi." Näin puheli täti ja saattoi
lapset omaau kamariinsa.
Erinomaisen kodikkaalta tuntui se
lapsista. Pystyvalkea paloi räiskyon uunissa,
pöydällä loisti suuri lamppu, ja sievät,
yksinkertaiset huonekalut sekä taulut
seinillä osoittivat Anna-tädin hyvää aistia.
nLämniitelkäähän nyt, lapsikultaiset,"
puheli täti. Te olette varmaankin vilussa
ja matkaväsyksissä, mutta pian saadaan
illallista ja sitten pääsette lämpöiseen
sänkyyn."
Anna-täti kyseli lasten vanhemmista ja
kaikesta, mikä hänelle oli rakasta. Alma
vastasi aina lyhyesti, mutta kumminkin
kohteliaasti; Wolmari, Iida ja Ulla
istuivat. hiljaa kuuntelemassa keskustelua.
„Siuähäu olet kasvanut, paljon siitä
kun sinut viimein näin ja näytät niin
terveeltä; olet varmaankin ollut koulussa
tänä lukukautena?"
„Ida ja minä olemme lukeneet, koulussa
ja sitä paitsi ottaneet soittotuntia," selitti
Alma.
^Hauskaahan on nähdä Ullaa teidän
kanssanne," jatkoi täti, ,,sinä
kaiketikin viihdyt oivallisesti hyvän herrasväkesi
luoun ?"
Alma punehtui korviin asti, sillä hän
oli kaikkine vikoineeu totuutta rakastava
lapsi ja nyt muisti hän, miten Ulla vä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
