Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198 -
Olen huomannut, o(.t;i HambUrgissa
lij’vin paljo toimitetaan köyhien hyväksi;
sitä eivät tee ainoastaan täysikasvuiset,
vaan lapsetkin. Tahdon kertoa millä lailla
esim. t3’ttökoulut jouluksi lapsille, iloa
valmistavat.
Täällä samoin kuin meilläkin pitää
varsinkin yksi luokka huolta „Luoiajuhlan"
vietosta. Ile harjoittavat laulua,
soitantoa, lausumista ja koettavat oppia
hauskoja leikkiä, jolla kaikella sitte voivat
kumppaneitaan huvittaa, — vaan eivät
aiuoastaau kumppaneitaan, sillä he
saavat kukin tuoda Lucia-juhlaan mukaansa
jonkun köyhän lapsen. Näitä varten ovat
lie valmistaneet lahjojakin. He ovat
kerran viikossa pitäneet koulussa luku-iltoja
ja ovat opettajattarensa johdolla
ommelleet vaatteita, kutoneet sukkia, lapasia
j. m. s.
Saatuamme johtajalta luvan, oiamme
mekin osaa tyttökoulun Lucia-juhlaan.
Juhlasaliin eli „ Aulaan" emme violä pääse.
Siellä 011 ainoastaan ylin luokka vielä
viimeisiä valmistuksia tekemässä. Kukin
luokka odottaa luokkahuoneessaan ja nuo
40 köyhää lasta eivät ole malttaneet
mieltänsä, vaan tulleet jo paljoa
aikaisemmin kuin toiset ja istuvat, nyt koulun
odotushuoneessa.
Ale puhelemme muutamain oppilasten
kanssa. He eivät olo niin ujoja, nämä
suuren maailman lapset kuin meidän
koulutyttömme, jotka usein nurkkaan
katsovat ja pian sinne katoavatkin, kun vieras
heitä puhuttelee; he vastaavat selvästi,
vieläpä uskaltaa eräs joukosta kysyä inistä
olemme, koska puheemme korosta
kuulevat, etfemme olekaan Saksalaisia. Toiset
öllistävät jotenkin tyhmän näköisinä, kun
kuulevat, maamme nimen, sillä se on
heiltä unohtunut, jos lienevätkin
maantieteessä siitä joskus vihiä saaneet. Ylulen
kasvot kirkastuvat ja hän huudahtaa:
„sehän on likellä Grönlantia! eikö niin?"
„Eikö se olekaan Euroopassa?" kysyy
toinen. n0n, on!" virkahti jo kolmas
kirkastunein kasvoin. „Se on \VenäjftllälK
Kun sitte vähitellen saadaan selville missä
se meille niin rakas maailman kulma on,
josta niin vähä suuressa maailmassa tie-
de tään, niin arvellaan täällä asuvan
aino-astaau Lappalaista, susia ja karhuja. He
kyselevät ja ine kerromme ntinkä
ehdimme. Kerromme maamme luoiinon
ihanuudesta, miten siellä kesäyöt ovat
kirkkaat ja miten revontulet, talvi-öisin
palavat, ja että täällä asuu heidäu kaltaisiaan
ihmisiä, jotka eivät ole puetut
peuran-nahkoihin, vaan samanlaisiin vaatteisin
kun liekin, ja asukkaita 011 siellä lähes
kaksi miljoonan.
„2 miljoonaa vaan! Aiuoastaan
puolta enemmäu kuin Hnmburgissa ja sen
esikaupungeissa! huudahtaa eräs puhelias
tyttö. Kuinka me niin vähäsestä maasta
t iet äisiinm ekään.u
,,Maamme ei ole pieni, sen ala on
hyvinkin suuri ja ehkäpä kerran suuressa
maassamme asuu suurikin kansa. . .
Mutta jjAulnsta" kuuluu voimakas soitto
ja laulu. Riennämme sinne. Kaikki
luokat asettuvat piiriin kuusen ympärille,
josta kirkkaat kynttilät loistavat tyvestä
aina latvaan asti. Ovi avataan
odotus-huoneesen, josta nuo pienet vieraat
Astuvat piirin jatkoksi. Emme tuskin
huomankaan enää joulukynttilöitä, sillä
ehdottomasti kääntyy katseemme noihin
lapsiin, jotka pimeistä kodeistansa nyt ovat
tulleet tänne ja saavat edes yhden illan
elämässään iloa ja valoa nauttia. Ja ehkä
vieläkin kii kkaainniasti loistaa niiden katse,
jotka nämä lapset tänne ovat tlioneet,
sillä Heidän sydämensä läpi vavahtaa
tuo ihana tunne, että ovat tuottaneet iloa
surullisille ja he katselovat noita
riemastuneita vieraitansa oikein kyynelten läpi.
Siinä kuusen ympärillä lauletaan kaikille
tuttu jouluvirsi. Sen vaiettua taluttavat
ylimmän luokan oppilaat holhokkinsa pien
ten pitkin seiuiii seisovaiu pöytäin
ääreen, joilla 011 kullekin heistä joululahjoja.
Pian ovat nuo köyhät täydessä toimessa
katselemassa ja tutkimassa lahjojaan.
Kukin 011 saanut jonkun lämpimän vaatteen,
kirjan, jotain ruuan puolta (esm. ryyniä
tai leipiä); kaikkein eniten heitä näkyy
ilahuttavau saamansa pieni joulukuusi
omenoilleen,makeisineen, kynttilöilleen.
Parin päivän päästnhän on joulu aatto
(„Lucia-juhlaa" vietetään nimittäin Sakassa myö-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
