Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 199 -
hommin kuin meillii) ja silloin he saavat
tuon kuusen ympärillä viettää uutta joulua
kotonn. — Koulun oppilaille ei tarita mitään;
ei olokaan vaikea joskus kieltää itseltään
senlaista, joka tuottaa toiselle monta
vertaa suurempaa nautintoa kuin itselle.
Vielä leikitään yhdessä, lauletaan,
lausutaan. Nuo köyhät vieraat ovat
ensim-mältä jotenkin ujoja, vaan koulutyttöjen
ystävällisyys rohkaisee heidän mieltänsä
ja lopuksi yhtyy heidänkin äänensä
lauluun yhtä heleästi kuin muidenkin.
Lämpimin sydämin palaamme juhlan
loputtua kotia ja päätämme, että Iän laisia
Lucia-juhlia koetamme vielä soada
toimeen Suomessakin. Eikös niin?
Ennen joulua.
Mi Ien meiiliiii lasten nuket liihliriil
Helsinkiin.
.as nyt 011 tnns se ennen
jouluinen aika, jolloin aina
tapailtiin kaikenmoista kummaa.
^" Joulupukki taas on
nuuskinut meillä joka nurkan.
Kaapit, konttoorit, aitat ja
kellarit se kuljeksii; pari kertaa on se lasten
tietämättä vienyt äidin kaupunkiin ja
lauantaina se veistää kai sk Utti kaiken iltaa
Laurin verstaassa, eikä kukaan saanut
pistää sinne nokkaansa. Täti se taas
on joulupukin kanssa niin erinomaisen
hyvässä ystävyydessä. Tiedättekö, hän
kävelee kaiket illat tuolla kosken rannalla
kuusikossa silloin, kuu 011 oikein kirkas
kuuvalo. Tuossa erilituä iltana olisi Lauri
mielellään mennyt, mukaan, mutta
tiedättekö, mitä täti sanoiV
„Älä huoli tulla, poikaseni," —- sanoi
liitu -Hiellä joulupukki sepitteleo minun
kanssani värssyjä, joita sopii kirjot;taa
joululahjojen päälle."
Sillä pukilla kuuluu olevan
kirjoitus-vihko tnohr ita ja pitkä kuusen oksa
kv-niinä. Se istua kököttää kaiket illat, tädin
kanssa vinttikamarissa ja kukaan ei näe,
koska se tulee sinne, mutta toissa iltana
Wilho kuuli, kuinka se luudalla hakkasi
lunta saapasvarsistaäu siellä ylähällä.
Helmikään ei ollut pitkään aikaan saanut
maata tädin kamarissa, ettei hiin näkisi
pukkia. —
Viime yönä sentään kaikkein
kummallisinta tapahtui. Kuulkaahan nyt kun
minä kerron:
Niin, illalla Helmi ja Aino riisuivat
kaikki nuket sievästi nukkumaan.
Kyllikki makasi nuken kamarin sängyssä, Oiva
sohvalla ja Alli Annikki — se viime
jouluna saatu vahanukki — kehdossa.
Ainon pieni posliininukki, se jolla
ei vielä ole mitään nimeä, — hän istui
riisumatta piirongilla, niinkuin tavallisesti.
No, sitten käytiin maata, eikä aavistettu
tuon kummempaa. Aamuhämärässä
Helmistä vaan tuntui, niinkuin nuken
kaapilta päin olisi kuulunut hiljaista
sopo-tusta jo samalla oli niinkuin siellä
nurkassa olisi aikatavalla hommattu, mutta
Helmi ei jaksanut nousta katsomaan, sillä
häntä niin väsytti. Aamulla ennen
murkinoita mennään tietysti nukkia
herättämään, Helmi avaa nuken kamarin oven.
„Nn mutta — —! missäs nyt 011
Kyllikki ?"
„Ja Oiva? Missä nyt on Ainon oma
Oiva?" hätäile» Aino.
„Ja kehtokin on tyhjä!"
„Niin. Annikkikin on poitta."
„ Mutta tuossa riippuu nukkien
vaatteet naulassa."
„Niin, ja tuotta on kengät."
Sinun silkkinen posliini nukkesi on
yksin vaan täällä."
nNiin, ihan yksin."
„Hyvänen aika! — mihinkähän nuket
ovat joutuneet?"
„Hy välien aika —" sanoo Ainokin
Helmin perässä.
„Kysytään äidiltä." — »Äiti, kuulehan
äiti —" kertoo Helmi sitten ruokasaliin
juosten - „kun me panimme illalla nuket
nukkumaan, ja nyt ne ovat poissa, —
tietääkö äiti minne nuket ovat
joutuneet?"
„Nnket,ko? Ovatko nuket poissa?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
