Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 202 -
Lapset kiittivät häntä, ja Itiin luki
Raamatusta yhden luvun, sitten painoi
häu sen kiini ja kumarsi harmaan
päänsä kirjan päällä ristissä olevia
käsiänsä vaston.
Voiman oli luku-aikana nukkunut
suloiseen nneen. Alma ja Iida sitävastoin
kuuntelivat hartaasti. Anna-täti oli lukenut
tavalla, joka osoitti, kuinka hän joka sanan
itsellensä sovitti. Kun hän nyt läheni
lasten sänkyä, sanoaksensa heille hyvää
yötä, olisi Alma tahtonut mielellään
Huudella vanhuksen ryppyistä kättä ja pyytää
häneltä anteeksi kaikkia pahoja ajatuksia,
joita hän oli ajatellut. — Almalta
puuttui kuitenkin voimaa ajatuksiaan
täyttääkseen, se näyttäisi ehkä naurettavalta,
ajatteli hän. Lamppu sammutettiin ja
hetkisen penistä olivat kaikki täti Annan
kodissa vaipuneet unen helmoihin.
Lapset, matkastansa väsyneinä,
nukkuivat sikeästi, ja kuu Alma seuraavana
aamuna heräsi, oli jo selvä päivä. —
Anna-täti oli jo nousntit, uunissa
hehkuivat vielä vasta palaneiden puiden
hiilet ja vanha Raamattu sekä lasisilmät
olivat pöydällä. — Almasta tuntui niin
rauhalliselta ja hyvältä, hän ei tiennyt,
mistä tuo tuli - olihan kaikki aivan
erila ista kuin kotona, — hänestä tuntui
kuin joku hyvä haltija olisi hänelle kaikki
niin miellyttäväksi muuttanut.
Ovi avattiin varovasti. — Anna täti
pilkisti huoneeseen. Kun hän näki
Alman valvovan, hymyili hän niin
lempeästi ja kuiskasi hyvää huomenta.
Vähän sen jälkeen heräsivät Iida ja
Volmari. — ja kun sisarukset aamiaiselle
saapuivat, tuli Anna-täti iloiseksi, kun
näki heidät terveinä ja voimakkaina.
Volmari puheli vilkkaasti päivällisellä
ja Anna-tädin ystävällisyys saattoi
hänelle pian tämän paikan kodikkaaksi.
Iidakin tuli entiselle, hyväntahtoiselle
mielellensä taas. — ainoastaan Alma oli
alakuloinen.
„Almaseni," sanoi täti toisena päivänä
aamiaisen jälkeen, „sinä näytät niin
surulliselta. Minä ymmärrän, että kaipaat
vanhempiasi, — mutta, rakkahani," jatkoi
vanhus syleillen häntä.,.nythän tulee joulu,
ja jos Jumala onkin tiellesi antanut
vähän vastoinkäymistä tulla, niin elä ole
kärsimätön! Ajattele, miten paljon hyvää
sinulla on ja kuinka runsaasti sinulle
elämiin iloa on annettu, niin varmaan
tulet iloisemmaksi. Vanhasta tädistäsi
tuntuu kovin ikävältä, kun sinä olet
niin surullinen. Nyt aamupäivällä
jätän teidät, pikku ystäväni, yksin
kotia, sillä minulla on yhtä ja toiste
toimimista kodin ulkopuolella, — mutta
iltapäivällä pyydän teitä vähän minua
auttamaan. Joulu-iltana tulee minulle vieraita,
joille olen aikonut antaa pikku lahjoja.
Apuanne tarvitsisin siis lahjoja
käätyihin pantaessa ja osoitteita kirjoittaessa.
Suostutteko pyyntöön i."
,,Kyllä, täti hyvä," vastasivat
molemmat tytöt, ,jos vaan voimme, teemme
sen varsin mielellämme.1’
Hetken perästä lahti Anna-täti kotoa.
Lapset olivat saaneet livvan olla ulkona
Ullan kanssa kauniissa ilmassa. Talli,
navetta ja kanakoppi olivat vielä
tarkastettavat, — ja mainio mäki kelkoin
koeteltava.
Iida ja Wolmari iloitsivat kun
pääsivät ulos, mutta Almaa ei haluttanut
minnekään, mieluimmin oli hän kotona,
huoneessa.
„Täti kehoitti minua iloisena olemaan,"
ajatteli Alma kävellessänsä edestakaisin
salin laattialla," hän ei tiedä kuinka
äärettömän vaikea on näyttää iloiselta, kun
koti-ikävä tahtoo sydämmen särkeä. Kuinka
toisellaiseksi tuleekaan tämä joulu entisiin
verraten! Täti sanoi odottavansa vieraita
huomenna; minä tiedän hyvin, että hänen
vieraansa ovijt joukko köyhiä ihmisiä.
Minä en voi käsittää, kuinka sellainen
seura voi häntä huvittaa. Köyhäthän
ovat aina likaisia ja ilkeitä. Muistanhan,
kun kotona joku kerjäläinen kyökissä
sattui istumaan, kuinka palvelijalla oli
vaivaa puhdistaa ilmaa heidän
vaatteidensa ilkeästä löyhkästä." Alman
tunteet kiihtyivät hänen tätä ajatellessa ja
lopullisesti purskahti hän katkeraan itkuun.
Kaikki hyvät päätökset, jotka hänellä
oli ollut, unohtuivat silmänräpäyksessä,
„Alma, Alma," huusivat sisaret, jotka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
